Asianajaja Jyrki Pekkalan työn tuloksia:

GSM Suomi Oy - Rahoituspetos - Pankkipetos - Rahoitusyhtiön ja pankin selonottovelvollisuus

Syyttäjät katsoivat, että asiakkaani oli hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana muiden vastaajien kanssa erehdyttänyt rahoitusyhtiötä rahoittamaan tuotteita, joita ei olisi saanut rahoitussopimuksen mukaan rahoittaa. Kun tuotteiden ja palvelujen ostajat eivät olleet maksaneet rahoitusyhtiön niille lähettämiä laskuja, ja kun tuotteiden ja palvelujen myyjäyhtiö oli asetettu konkurssiin, oli rahoitusyhtiölle syntynyt syyttäjien mukaan noin neljän miljoonan euron taloudellinen vahinko.

Syyttäjät katsoivat myös, että asiakkaani ja muut vastaajat olivat erehdyttäneet pankin rahoittamaan edellä mainitun myyjäyhtiön osakkeiden yrityskaupan antamalla pankille myyjäyhtiöstä virheellistä välitilinpäätösaineistoa. Pankki oli riidattomasti tiennyt, että välitilinpäätöstä ei ollut tilintarkastettu. Kun yrityskauppaan osalliset yhtiöt menivät pian lainan antamisen jälkeen konkurssiin, oli pankille syntynyt syyttäjien mukaan noin neljän miljoonan euron taloudellinen vahinko.

Syyttäjät katsoivat vastaajien syyllistyneen törkeisiin petoksiin ja vaativat asiakkaalleni ja muille vastaajille ankaria ja ehdottomia vankeusrangaistuksia. Asianomistajapankki vaati noin kahdeksan miljoonan euron vahingonkorvauksia ja lisäksi noin 800 000 euron oikeudenkäyntikulujen korvaamista. Minä katsoin loppulausunnossani muun ohessa, että rahoitusyhtiö ja pankki olivat laiminlyöneet niille kuuluneen selonottovelvollisuutensa, minkä vuoksi syytteet ja korvausvaatimukset tuli hylätä perusteettomina.

Käräjäoikeus oli kanssani samaa mieltä. Käräjäoikeus katsoi, että vaikka myyjäyhtiö oli sisällyttänyt rahoitussopimuksen vastaisia eriä rahoitusyhtiöltä laskuttamiinsa määriin, ei rahoitusyhtiö voinut vedota tietämättömyyteensä rahoittamiensa tilaussopimusten sisällöstä. Rahoitusyhtiön olisi pitänyt aktiivisesti toimien selvittää rahoittamiensa sopimusten sisältö. Myös pankkipetoksen osalta käräjäoikeus totesi, että hyväksyessään tilintarkastamattoman välitilinpäätöksen, pankki  oli laiminlyönyt selonottovelvollisuutensa.

Käräjäoikeus hylkäsi edellä mainitut petossyytteet ja korvausvaatimukset. Osa muista vastaajista oli torjunut aiemmin välimiesoikeudessa myyjäliikkeen ostaneen toisen osakeyhtiön vahingonkorvausvaatimuksen. Osa vastaajista vetosi välimiestuomioon, mutta välimiestuomio jäi nyt käydyssä rikosoikeudenkäynnissä noteeraamatta, koska syytteiden tueksi hankitut todisteet ja selvitykset olivat olennaisesti perusteellisemmat kuin välimiesoikeudessa oli esitetty. Syyttäjät ja asianomistaja ovat valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Asia käsitellään syksyllä 2018 noin 40 istunnon oikeudenkäynnissä.

Rakennusurakkariita - Rakennusvirhe

Ostaja oli tilannut urakoitsijalta talviasuttavia majoitus- ja ruokalatyömaaparakkeja maapohjan perustustöineen. Parakit sovittiin rakennettavaksi urakoitsijan omistamista vanhoista tavallisista parakeista. Parakkien piti olla sopimusehdon mukaan uutta vastaavia ja standardien mukaisia. Parakeissa todettiin myöhemmässä talvikäytössä lattioiden painumista, asuintilojen kylmyyttä, huonoa ilman laatua ja muita vikoja ja puutteita, joiden perusteella ostaja vaati käräjäoikeudessa kaupan purkua, kauppahinnan palauttamista sekä  vahingonkorvauksia ostajien käytön aikaisista korjausyrityksistä. Urakoitsijat nostivat vastakanteen ja vaativat maksamatta jääneiden laskujensa maksua. Ostaja voitti jutun käräjäoikeudessa mutta hävisi hovioikeudessa. Korkein oikeus palautti jutun hovioikeuden menettelyvirheen perusteella uudestaan hovioikeudessa käsiteltäväksi. Ostaja vaihtoi asiamiestä ja antoi tehtävän minulle.

Minä todistin hovioikeuden uudessa käsittelyssä, että parakkien perustustyöt oli tehty sopimuksen vastaisesti, mistä johtuen lattiarakenteet olivat painuneet, vääntyneet ja homehtuneet, parakkien rakenteissa oli mikrobikasvustoja, joista saattoi aiheutua terveyshaittaa, rakentamisessa oli käytetty vanhoja huonokuntoisia rakennusmateriaaleja, kattorakenteiden vesivuodot olivat vaurioittaneet parakkien rakenteita, ilmanvaihto oli heikko ja sisärakenteita oli homehtunut, parakkien mineraalivillaeristyksien paksuus oli sovittua ohuempi, parakkeihin oli muodostunut rakennusvirheen vuoksi kylmäsilta, ja parakkien sisälämpötila oli ollut talvipakkasilla + 12 astetta.

Hovioikeus katsoi, että urakoitsijan rakenneratkaisut poikkesivat siitä, mitä ostajalla oli sopimusten perusteella oikeus edellyttää, mistä johtuen parakkien lämmöneristys ei vastannut ympärivuorokautisen asumisen vaatimuksia Suomessa, ja että parakit eivät täyttäneet terveyden suojelemiseksi tarkoitettuja säännöksiä ja ohjeita, ja ettei urakoitsijan toimitus näistä syistä johtuen vastannut sopimuksia, ja että ostajalla oli ollut urakoitsijoiden kieltäytyessä oikeus korjata vikoja ja puutteita. Hovioikeus hylkäsi urakoitsijoiden vastakanteet, purki kaupat ostajan vaatimassa laajuudessa, velvoitti urakoitsijat palauttamaan maksetut kauppahinnat ja vahingonkorvaukset sekä korvaamaan kaikki ostajan oikeudenkäyntikulut. Hovioikeuden tuomio jäi lainvoimaiseksi. Urakoitsijat maksoivat tuomitut kauppahinnan palautukset ja korvaukset.

Rakennusurakkariita - Selvitysmiehen korvausvastuu

Taloyhtiö oli tilannut rakennusliikkeeltä rivitalon. Rivitalossa todettiin kahdeksan vuoden päästä valmistumisesta vetoisuutta ja märkätilojen laattojen irtoamisia, jotka käräjäoikeus katsoi vaatimuksestani johtuneen rakennusliikkeen törkeästä laiminlyönnistä sekä sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä. Virheet kuuluivat YSE 1998 30 §:n nojalla takuuajan jälkeisen 10 vuoden vastuun piiriin. Rakennusliike oli muuttanut rakennuksen käyttöön oton jälkeen nimensä ja purkautunut selvitystilamenettelyssä ennen kuin takuuajan jälkeinen vastuuaika oli päättynyt. Selvitysmies ei ollut merkinnyt taloyhtiötä selvitystilahakemukseen purkautuneen rakennusliikkeen velkojaksi eikä taloyhtiö ollut saanut tietoa nimen muutoksesta ja selvitystilamenettelystä.

Taloyhtiö oli reklamoinut havaituista vioista ja puutteista ennen 10 vuoden vastuuajan päättymistä, mutta taloyhtiön käyttämä lakiasiaintoimisto oli osoittanut reklamaation virheellisesti saman vastuuhenkilön perustamalle uudelle saman nimiselle uudelle osakeyhtiölle. Rakennusvirheistä vastuussa ollut rakennusliike purkautui eikä sille jäänyt varallisuutta rakennusvirheistä aiheutuneiden korjauskustannusten korvaamiseen. Taloyhtiö antoi korvausten vaatimisen minulle tehtäväksi.

Minä katsoin, että selvitysmies oli vahingonkorvausvastuussa korjauskustannuksista. Käräjäoikeus oli kanssani samaa mieltä ja katsoi, että kun selvitysmies oli saanut tiedon virheistä takuuajan jälkeisen vastuuajan kuluessa, ei selvitysmies voinut vedota siihen, että reklamaatiota ei ollut tehty 10 vuotisvastuun aikana rakennusvirheistä vastuussa olevalle rakennusliikkeelle. Käräjäoikeus katsoi selvitysmiehen aiheuttaneen rakennuttajalle laiminlyönnillään taloudellisen vahingon ja tuomitsi selvitysmiehen korvaamaan asuinrakennuksen korjauskustannukset. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Asuntokauppariita - Hinnanalennus

Ostajat olivat ostaneet asuinrakennuskiinteistön talon itse rakentaneilta myyjiltä. Ostajat olivat tarkastaneet rakennuksen ennen kaupantekoa ja laatineet havaitsemistaan vioista ja puutteista listan, jonka he olivat toimittaneet myyjille. Myyjät olivat sitoutuneet kauppakirjassa hoitamaan kustannuksellaan listatut puutteet ja korjaukset. Myyjien rakennusmiehet kävivät kaupan tekemisen jälkeen korjaamassa vikoja ja puutteita eikä vikoja ja puutteita ollut näkyvissä ostajien uudessa tarkastuksessa. Samat ja viat ja puutteet tulivat kuitenkin ostajien muutettua rakennukseen näkyviin uudestaan. Ostajat vaativat myyjiä korjaamaan viat ja puutteet, mihin myyjät eivät suostuneet.

Ostajat vaativat käräjäoikeudessa laatuvirheen nojalla hinnanalennusta. Minä todistin käräjäoikeudessa tavarantarkastuskertomuksella ja tavarantarkastajan todistajanlausunnoilla, että uusiutuneiden vikojen ja puutteiden syynä olivat useat rakennusvaiheessa tehdyt asennusvirheet, joita ei ollut korjattu kauppakirjan allekirjoittamisen jälkeen. Lisäksi totesin, että asianosaiset olivat soveltaneet keskinäisessä kirjeenvaihdossa virheellisesti asuntokauppalakia, vaikka asiaan oli sovellettava maakaaren virhettä koskevia säännöksiä. Käräjäoikeus katsoi, että rakennuksessa oli ollut kaupantekohetkellä maakaaren 2 luvun 21 §:n 1 momentin nojalla salainen laatuvirhe ja velvoitti myyjät maksamaan ostajille hinnanalennusta. Tuomio jäi lainvoimaiseksi.

Asuntokauppariita - Sovinto

Asuinrakennuskiinteistö oli myyty tiedolla, jonka mukaan talon salaojat oli uusittu ja salaojat johtivat vedet kunnalliseen sadevesijärjestelmään. Talon betonipohjassa oli todettu kaksi vuotta kaupan jälkeen kosteutta. Kaupan jälkeen ilmeni, että salaojat oli rakennettu väärin, ja että ne eivät johtaneet kunnalliseen sadevesijärjestelmään. Ostaja varasi myös heti alkuvaiheessa itselleen oikeuden vaatia myyjältä vahingonkorvauksia siltä varalta, että betonipohjan kosteus johtui virheellisestä salaojituksesta. Koska koko rakennuksen betonipohja olisi tullut uusittavaksi, olisivat korjauskustannukset olleet poikkeuksellisen korkeat. 

Ostaja ei päästänyt myyjää tutkimaan esille kaivettua salaojitusta vaan korjasi ja peitti salaojituksen maa-aineksella vedoten myyjän vahingonkorvausvastuuseen. Minä vetosin ostajan avustajan kanssa käymässäni sähkökirjeenvaihdossa KKO 2008:8 ennakkopäätökseen, jonka mukaan ostajan on varattava myyjälle tilaisuus perehtyä virheisiin, ja että ostaja ei saa muuttaa kaupan kohdetta tavalla, joka vaarantaa myyjän mahdollisuudet muodostaa käsitys väitetystä virheestä ja vaadituista seuraamuksista. Osapuolet sopivat asian ilman oikeudenkäyntiä. Myyjä maksoi osan arvioituista korjauskustannuksista. Ostaja sitoutui olemaan esittämättä kaupan kohteen virheen perusteella mitään vaatimuksia.

Matkailuauton kauppariita

Verovapaana ostettu matkailuauto ei täyttänyt verovapausedellytyksiä, minkä vuoksi ostaja ei voinut käyttää ajoneuvoa laillisesti matkailuautona. Myyjä ehdotti ajoneuvon muuttamista verovapausedellytykset täyttäväksi matkailuautoksi ja kustannusten jakamista osapuolten kesken. Ostaja ei suostunut, koska muuttaminen ei ollut mahdollista heikentämättä  ajoneuvon käyttömukavuutta, ja koska myyjä ei suostunut muuttamiseen kokonaan omalla kustannuksellaan.

Minä katsoin käräjäoikeudessa, että ajoneuvoa ei voitu muuttaa lailliseksi matkailuautoksi heikentämättä  ajoneuvon käyttömukavuutta, ja että myyjä oli menettänyt kuluttajansuojalain mukaisen korjausoikeutensa vaatimalla ostajan osallistumista korjauskustannuksiin. Käräjäoikeus oli kanssani samaa mieltä ja purki kaupan velvoittaen myyjän palauttamaan kauppahinnan. Ostaja oli käyttänyt ajoneuvoa yli vuoden matkailuautona, minkä perusteella myyjä vaati käyttöhyödyn vähentämistä kauppahinnan palautuksesta. Käräjäoikeus katsoi, että kun ostaja ei ollut voinut käyttää ajoneuvoa laillisesti, ei ostajan voitu katsoa saaneen ajoneuvon käytöstä käyttöhyötyä. Tuomio on lainvoimainen.

Ylityökorvausriita

Kotiapulainen oli asunut vastikkeetta työnantajansa kotona. Työhön oli kuulunut päivittäinen kahvinkeitto ja ruuanlaitto, lääke- ja ruokaostokset, yleinen kodinhoito sekä rullatuolia käyttävän työnantajan henkilökohtainen avustaminen. Kotiapulaiselle oli maksettu sovittua kuukausipalkkaa. Työaikakorvauksista oli sovittu, ettei niitä makseta. Kotiapulainen katsoi päivittäiseksi työajakseen 14 tuntia ja vaati käräjäoikeudessa kotitaloustyöntekijälain mukaisia työaikakorvauksia säännönmukaisen työajan ylittävältä työajalta. Työnantaja kiisti kanteen katsoen mm, ettei hän ollut määrännyt kotiapulaista tekemään ylitöitä, ja että kotiapulainen oli saanut halutessaan poistua työpaikalta, ja että kotiapulaisen työaika oli alittanut päivittäin aina säännönmukaisen työajan.

Minä todistin käräjäoikeudessa, että kotiapulainen oli tehnyt työtä päivittäin ainakin 14 tuntia, ja että työnantaja oli edellyttänyt kotiapulaisen jatkuvaa paikalla olemista päivätyön lisäksi myös yöaikaan, ja että kotiapulaiselle ei ollut annettu etukäteen sovittuun kellonaikaan perustuvaa mahdollisuutta poistua työnantajan luota, vaan poistuminen oli edellyttänyt aina juuri ennen poistumista työnantajan lupaa, ja että sopimus työaikakorvauksista oli pätemätön. Käräjäoikeus velvoitti työnantajan maksamaan vaaditut korvaukset sekä korvaamaan kotiapulaisen oikeudenkäyntikulut. Asia jäi hovioikeudessa käräjäoikeuden tuomion varaan.

Törkeä petos

Osakeyhtiön vastuuhenkilöt olivat syytteen mukaan erehdyttäneet tuttavansa panttaamaan asuntonsa yhtiön pankkilainan maksamisen vakuudeksi salaamalla yhtiön taloudellisen tilanteen heikentyminen aiemmin antamistaan tiedoista, ja että taloudellinen tilanne tulisi heikentymään yhtiön tulevaa sesonkia varten tekemän suuren investoinnin vuoksi. Yhtiö meni konkurssiin ja tuttava joutui maksamaan lainan pankille. Syyttäjä ja tuttava vaativat asiakkaalleni rangaistusta törkeästä petoksesta.

Minä todistin käräjäoikeudessa, että tuttava oli saanut tietoja yhtiön tilanteesta pankin panttauslomakkeesta, johon pankin toimihenkilö oli merkinnyt tulostietoja aiemmista tilinpäätösaineistoista. Lomakkeelle oli merkitty pankin tiedossa ollut edellisen tilikauden lievästi positiivinen tulos. Seuraavan vuoden tulos oli ollut lievästi tappiollinen, mutta tämä tulos ei voinut olla pankin eikä toimijoiden tiedossa panttaushetkellä, koska tulos tuli tietoon vasta panttauksen jälkeen vahvistetussa tilinpäätöksessä. Lisäksi todistin, että lievästi tappiollisten tietojen saaminen ei olisi ollut tuttavalle merkityksellinen asia, ja ettei vastuuhenkilöillä ollut panttaushetkellä aihetta pitää todennäköisenä, että alkamassa olevan sesongin odotettua huomattavasti pienemmät tulot kääntävät yhtiön toiminnan panttauksen jälkeen kannattamattomaksi.

Käräjäoikeus katsoi, ettei asiassa ollut salattu mitään sellaista olennaista seikkaa, joka olisi ollut toimijoiden tiedossa, ja joka olisi vaikuttanut tuttavan panttauspäätökseen, ja hylkäsi syytteen ja korvausvaatimukset. Käräjäoikeus hylkäsi samalla syyttäjän asiakastani ja hänen lähisukulaistaan vastaan nostamat rekisterimerkintärikossyytteet. Käräjäoikeus antoi tuomion poikkeuksellisesti heti pääkäsittelyistunnon jälkeen tavanomaisen kansliatuomion odottamisen sijasta. Tuomio jäi lainvoimaiseksi.

Törkeä velallisen epärehellisyys

Osakeyhtiön vastuuhenkilöt olivat syytteen mukaan huonontaneet tahallisesti osakeyhtiön varallisuusasemaa velkojien vahingoksi siirtämällä ennen konkurssia yhtiön liikehuoneiston vuokrasopimuksen perustamalleen uudelle yhtiölle. Osakeyhtiö oli sijoittanut ennen konkurssia toimitiloihin huomattavan summan rahaa, josta sijoituksesta ei syntynyt ennen konkurssia yhtiölle merkittävästi taloudellista hyötyä. Uusi yhtiö jatkoi toimintaa osaksi samoissa liiketiloissa ja sai konkurssiyhtiön sijoituksesta taloudellista hyötyä, koska se ei maksanut liiketilojen käyttöön saamisesta korvauksia konkurssiyhtiölle. Uusi yhtiö sai sai syyttäjän ja konkurssipesän mukaan järjestelyssä perusteetonta etua konkurssipesän kustannuksella.

Minä vetosin käräjäoikeudessa siihen, ettei konkurssiin asetettu yhtiö ollut voinut vuokralaisen asemansa vuoksi siirtää vuokrasopimusta uudelle yhtiölle, koska vuokrasopimuksen tekemisestä uuden yhtiön kanssa oli päättänyt ulkopuolinen vuokranantaja, joka oli hyötynyt liiketilojen omistajana vuokrasopimuksen siirtämisestä. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen katsoen myös, ettei uuden yhtiön mahdollisesti saama perusteeton etu ollut rikosoikeudellinen kysymys. Tuomio jäi lainvoimaiseksi.

Törkeä velallisen epärehellisyys - Törkeä veropetos - Törkeä kirjanpitorikos - Törkeä eläkevakuutusmaksupetos

Osakeyhtiön vastuuhenkilöt olivat syytteen mukaan syyllistyneet törkeään velallisen epärehellisyyteen nostamalla ilman hyväksyttävää syytä yhtiön omaisuutta omaan käyttöönsä. Toinen vastuuhenkilö, jota ei ollut rekisteröity kaupparekisteriin, oli tehnyt varsinaiset rahansiirrot ja nostot ja maksanut työntekijöiden palkkoja. Toinen minun asiakkaakseni tullut vastuuhenkilö, joka oli rekisteröity kaupparekisteriin, ei ollut osallistunut rahojen nostamiseen eikä yhtiön toimintaan, mutta oli syytteen mukaan tahallisesti sallinut toisen tehdä syytteenalaiset rikokset. Lisäksi vastuuhenkilöt olivat syytteen mukaan syyllistyneet törkeään veropetokseen, törkeään kirjanpitorikokseen ja törkeään eläkevakuutusmaksupetokseen välttämällä tekaistuilla laskuilla ja pimeillä palkoilla arvonlisäveroja, ennakonpidätyksiä, sosiaaliturvamaksuja ja työeläkevakuutusmaksuja. Yhtiö asetettiin maksukyvyttömänä konkurssiin.

Käräjäoikeus katsoi, että hallitukseen rekisteröidyn vastuuhenkilön vastuuta osoittavia seikkoja olivat hänen asemansa yhtiön hallituksen jäsenenä ja yhtiön toisen pankkitilin tilinkäyttöoikeus, ja että hän oli ollut riidattomasti yhtiön toiminnassa alkuvaiheessa mukana. Minä todistin kuitenkin käräjäoikeudessa, että määräysvalta yhtiössä oli ollut siirtynyt toiminnan alun jälkeen rahoja käyttäneelle toiselle vastuuhenkilölle, ja että rekisteröidyn vastuuhenkilön tiedot yhtiön toiminnasta olivat olleet vähäiset. Käräjäoikeus tuomitsi rahoja nostaneen vastuuhenkilön ehdottomaan vankeuteen ja liiketoimintakieltoon sekä korvaamaan asianomistajille aiheutuneet vahingot. Käräjäoikeus katsoi, ettei kaupparekisteriin rekisteröity minun asiakkaani ollut ollut tietoinen tuomitun omistajan menettelystä, ja tuomitsi hänet vain sakkorangaistukseen rekisterimerkintärikoksesta hyläten kaikki muut syytteet ja vahingonkorvausvaatimukset. Tuomio jäi lainvoimaiseksi.

Syyttämättä jättäminen

Rikospoliisi epäili asiakastani törkeästä velallisen epärehellisyysrikoksesta ja kirjanpitorikoksesta sillä perusteella, että hän oli ollut rekisteröitynä kaupparekisteriin osakeyhtiön hallituksen jäseneksi ja toimitusjohtajaksi. Asiakkaani oli ollut yhtiössä töissä tavallisena työmiehenä, mutta hän oli kirjoittanut nimensä todellisen vastuuhenkilön laatimiin kokouspöytäkirjoihin ja muihin asiakirjoihin, mikä poliisin mielestä tuki  epäilyä tahallisesta rikoksesta. Kiinnitin syyttäjän huomion siihen, ettei asiakkaani ollut tosiasiassa hoitanut yhtiön toiminnassa hallitukselle tai toimitusjohtajalle kuuluvia tehtäviä, ja ettei hän ollut ollut mukana niistä päättämässä. Asiakkaani oli saanut saman suuruista palkkaa kuin muut samaa työtä tehneet työntekijät eivätkä hänen tehtävänsä, asemansa ja päätösvaltansa olleet poikenneet muista työntekijöistä. Totesin loppulausunnossani myös, ettei mikään poliisitutkintatulos viitannut siihen, että asiakkaani tarkoitus olisi ollut edistää taikka sallia kenenkään muunkaan moitittavaa  menettelyä. Syyttäjä jätti syytteen nostamatta katsoen, että asiassa ei ollut olemassa todennäköisiä syitä asiakkaani syyllisyyden tueksi.

Tunnustamisoikeudenkäynti - Ehdollinen vankeusrangaistus

Osakeyhtiön vastuuhenkilöt olivat syyllistyneet syytteen mukaan törkeään kirjanpitorikokseen merkitsemällä yhtiön kirjanpitoon vääriä tositteita kaupoista ja kauppahintamaksuista, jotka eivät vastanneet todellisia liiketapahtumia. Kauppahinnat oli maksettu ulkomaisen yhtiön tilille, joista rahat oli nostettu käteisnostoilla. Lisäksi vastuuhenkilöt olivat syyllistyneet syytteen mukaan törkeään veropetokseen vähentämällä kauppahinnat yhtiön kirjanpidossa verotettavasta tuloksesta ja ilmoittamalla yhtiön tuloksen verohallinnolle kauppahintojen määrän verran liian pienenä, sekä peittämällä pimeitä palkkoja kirjaamalla itselleen aiheettomia kilometrikorvauksia välttäen siten ennakonpidätyksiä ja sosiaaliturvamaksuja. Lisäksi vastuuhenkilöt olivat syyllistyneet liiketoimintakiellon rikkomiseen johtamalla tosiasiassa yhtiön toimintaa heille aiemmin määrätyn liiketoimintakiellon voimassa ollessa, sekä ilmoittamalla kaupparekisteriin vastuuhenkilöksi välikäden, joka ei käyttänyt yhtiössä tosiasiallista määräysvaltaa.

Syyttäjä vaati pääkäsittelyssä asiakkaalleni ja muille vastaajille ehdotonta vankeutta, liiketoimintakieltoa ja yhtiölle verojen jälkeen saavutetun hyödyn tuomitsemista valtiolle menetetyksi. Asiakkaani ei halunnut ottaa riskiä ehdottomasta vankeusrangaistuksesta, koska hänet oli aiemmin tuomittu samanlaisesta rikoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Minä ehdotin pääkäsittelyssä syyttäjälle tunnustamismenettelyä siten, että asiakkaani myöntää syytteet oikeiksi, syyttäjä vaatii vain yhdyskuntapalvelusta, ja että syyttäjä luopuu rekisterimerkintärikossyytteestä ja yhtiölle saavutetun hyödyn menettämisseuraamuksesta.

Pääkäsittely keskeytettiin. Syyttäjä luopui syyteneuvottelussa taloudellisen hyödyn menettämisvaatimuksesta esitettyäni todistelua sitä, ettei yhtiön varallisuusaseman parantumisesta ollut saatavissa sellaista selvitystä, jonka perusteella hyödyn menettämisvaatimus voisi menestyä. Syyttäjä suostui syyteneuvottelussa esitykseeni sillä ehdolla, että omistajat hyväksyvät uutena vaatimuksena yhdyskuntapalveluseuraamuksen. Asiakkaani ja kanssavastaajat suostuivat yhdyskuntapalveluseuraamukseen. Verohallinto hyväksyi sopimuksen vastaajien myönnettyä korvausvaatimukset oikeiksi. Käräjäoikeus tuomitsi vastuuhenkilöt syytesopimuksen mukaisesti.

Tunnustamisoikeudenkäynti - Liiketoimintakielto

Syyttäjä katsoi esitutkintatulosten nojalla, että osakeyhtiön vastuuhenkilöä voitiin varsin todennäköisin syin epäillä törkeästä veropetoksesta sillä perusteella, että toimija oli nostanut yhtiöstä kilometrikorvauksia oman auton käytöstä, vaikka kaikkia ajoja ei olisi voitu esitutkintatulosten perusteella ajaa. Ajoista ei ollut pidetty ajopäiväkirjaa. Minä neuvottelin syyttäjän kanssa syytteen tunnustamisesta ja seuraamuksista ennen syytteen nostamista. Asiakkaani suostui myöntämään syytteen ja korvausvaatimukset oikeiksi, jos syyttäjä ei vaadi ehdotonta vankeutta eikä liiketoimintakieltoa. Verohallinto hyväksyi sopimuksen vastuuhenkilön myönnettyä korvausvaatimukset oikeiksi. Käräjäoikeus tuomitsi asiakkaani ehdolliseen vankeusrangaistukseen eikä määrännyt vastuuhenkilölle liiketoimintakieltoa.