GSM Suomi Oy - Rahoituspetos - Pankkipetos - Rahoitusyhtiön ja pankin selonottovelvollisuus

 

Syyttäjät katsoivat, että asiakas oli ICT-alalla toimivan myyjäyhtiön hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana kanssavastaajien kanssa erehdyttänyt rahoitusyhtiötä rahoittamaan tuotteita, joita ei olisi saanut rahoitussopimuksen mukaan rahoittaa. Kun tuotteiden ja palvelujen ostajat eivät olleet maksaneet rahoitusyhtiön niille lähettämiä laskuja, ja kun myyjäyhtiö oli asetettu konkurssiin, oli rahoitusyhtiölle syntynyt syyttäjien ja rahoitusyhtiön mukaan noin neljän miljoonan euron taloudellinen vahinko.

 

Syyttäjät katsoivat myös, että asiakas ja kanssavastaajat  olivat erehdyttäneet pankin rahoittamaan edellä mainitun myyjäyhtiön osakkeiden yrityskaupan antamalla pankille myyjäyhtiöstä virheellistä välitilinpäätös- ja muuta tietoa. Pankki oli tiennyt, että välitilinpäätöstä ei ollut tilintarkastettu. Kun myyjä- ja ostajayhtiö menivät rahoittamista varten annetun pankkilainan nostamisen jälkeen konkurssiin eikä pankkilainaa ollut osaksikaan maksettu, oli pankille syntynyt syyttäjien ja pankin mukaan noin neljän miljoonan euron taloudellinen vahinko. Syyttäjät katsoivat asiakkaan ja kanssavastaajien syyllistyneen törkeisiin petoksiin ja vaativat asiakkaalle useiden vuosien pituista ehdotonta vankeusrangaistusta. Pankki vaati noin kahdeksan miljoonan euron vahingonkorvauksia ja lisäksi noin 800 000 euron oikeudenkäyntikulujen korvaamista.

 

Asianajaja Pekkala katsoi käräjäoikeudessa, että rahoitusyhtiö ja pankki olivat laiminlyöneet niille kuuluneen selonottovelvollisuutensa, minkä vuoksi syytteet ja korvausvaatimukset tuli hylätä perusteettomina sekä rahoitusyhtiön korvausvaatimukset määriltään selvittämättöminä. Käräjäoikeus oli samaa mieltä. Käräjäoikeus katsoi, että vaikka myyjäyhtiö oli sisällyttänyt rahoitussopimuksen vastaisia eriä rahoitusyhtiöltä laskuttamiinsa määriin, ei rahoitusyhtiö voinut vedota tietämättömyyteensä rahoittamiensa tilaussopimusten sisällöstä. Rahoitusyhtiön olisi pitänyt aktiivisesti toimien selvittää rahoittamiensa sopimusten sisältö. Myös pankkipetoksen osalta käräjäoikeus totesi, että hyväksyessään tilintarkastamattoman välitilinpäätöksen, pankki  oli laiminlyönyt selonottovelvollisuutensa.

 

Käräjäoikeus hylkäsi petossyytteet ja korvausvaatimukset. Osa muista vastaajista oli torjunut aiemmin välimiesoikeudessa myyjäliikkeen ostaneen toisen osakeyhtiön vahingonkorvausvaatimuksen. Välimiestuomiolla ei ollut merkitystä syytteiden ja korvausvaatimusten hylkäämisten perusteena. Syyttäjät ja asianomistaja ovat valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Asia käsitellään syksyllä 2018 noin 40 istunnon oikeudenkäynnissä. 

 

Rakennusurakkariita - Rakennusvirhe

 

Liiketilojen kauppaa ja vuokrausta harjoittava asiakas oli tilannut kahdelta urakoitsijalta talviasuttavia majoitus- ja ruokalatyömaaparakkeja maapohjan perustustöineen. Parakit oli sovittu rakennettavaksi urakoitsijan omistamista vanhoista tavallisista parakeista. Parakeissa oli havaittu käyttöönoton jälkeen kylmyyttä ja muita lukuisia vikoja ja puutteita. Asiakas oli vaatinut toisen asianajajan avustamana käräjäoikeudessa kaupan purkua, kauppahinnan palauttamista sekä vahingonkorvauksia. Urakoitsijat olivat nostaneet vastakanteen ja vaatineet maksamatta jääneiden laskujensa maksua. Asiakas voitti jutun käräjäoikeudessa mutta hävisi hovioikeudessa. Korkein oikeus palautti jutun hovioikeuden menettelyvirheen perusteella uudestaan hovioikeudessa käsiteltäväksi. Asiakas vaihtoi asianajajaa ja antoi tehtävän Pekkalan toimistolle.

Rakennettujen parakkien tuli olla nimenomaisen ehdon mukaan "uutta vastaavia ja standardien mukaisia". Uusi hovioikeuskäsittely painottui siihen, voitiinko urakoitsijoiden työsuoritusta pitää rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan mukaisena rakentamisena. Pekkala katsoi uudessa hovioikeuden käsittelyssä, että parakit oli rakennettu sopimuksenvastaisesti. Pekkala todisti, että parakkien lattioissa oli painautumia, ulko- ja sisäseinärakenteiden väliin oli syntynyt "kylmäsilta" ja seinäeristeissä oli käytetty rakentamismääräyksiä ohuempaa ja siten virheellistä lämpöeristystä, minkä vuoksi asuintilat olivat kylmiä.

Hovioikeus oli samaa mieltä. Hovioikeus katsoi, että parakkien lämmöneristys ei vastannut asumisen vaatimuksia eivätkä ne olleet terveyden suojelemiseksi tarkoitettujen säännösten ja ohjeiden mukaisia. Hovioikeus hylkäsi urakoitsijoiden vastakanteet, purki tilaussopimukset asiakkaan vaatimassa laajuudessa sekä sekä velvoitti urakoitsijat palauttamaan maksetut kauppahinnat ja  korvaamaan asiakkaan kaikki oikeudenkäyntikulut. Hovioikeuden tuomio jäi lainvoimaiseksi.

 

Rakennusurakkariita - Takuuajan jälkeinen virhevastuu - Urakoitsijayhtiön purkautuminen - Selvitysmiehen korvausvastuu

 

Asiakas oli tilannut rakennusliikkeeltä rivitalon. Talossa todettiin kahdeksan vuoden päästä valmistumisesta vetoisuutta ja märkätilojen laattojen irtoamisia, jotka käräjäoikeus katsoi johtuneen rakennusliikkeen törkeästä laiminlyönnistä sekä sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä. Virheet kuuluivat rakennusurakan yleisten ehtojen (YSE 1998) 30 §:n nojalla takuuajan jälkeisen 10 vuoden vastuun piiriin.

Rakennusliike oli muuttanut rakennuksen käyttöön oton jälkeen nimensä ja purkautunut selvitystilamenettelyssä ennen kuin takuuajan jälkeinen vastuuaika oli päättynyt. Samassa yhteydessä rakennusliikkeen vastuuhenkilön toinen yhtiö oli ottanut nimekseen talon rakentaneen rakennusliikkeen nimen ja jatkanut rakennusliikkeen toimintaa. Selvitysmies ei ollut ilmoittanut selvitystilamenettelyssä asiakasta rakennusliikkeen velkojaksi eikä asiakas ollut saanut tietoa nimen muutoksesta ja selvitystilamenettelystä.

 

Asiakas oli reklamoinut rakennusvirheistä 10 vuoden vastuuajan viimeisenä päivänä. Asiakkaan käyttämä lakiasiaintoimisto oli lähettänyt reklamaation virheellisesti edellä mainitulle toiselle yhtiölle, joka ei voinut olla juridisesti korvausvastuussa rakennusvirheistä. Rakennusvirheistä vastuussa ollut rakennusliike purkautui eikä sille jäänyt varallisuutta rakennusvirheistä aiheutuneiden korjauskustannusten korvaamiseen. 

Asiakas antoi korvausten vaatimisen Pekkalan toimiston tehtäväksi. Pekkala katsoi käräjäoikeudessa, että purkautuneen rakennusliikkeen selvitysmies oli vahingonkorvausvastuussa korjauskustannuksista. Käräjäoikeus oli samaa mieltä. Käräjäoikeus katsoi, että kun selvitysmies oli saanut tiedon virheistä takuuajan jälkeisen vastuuajan kuluessa, ei selvitysmies voinut vedota siihen, että reklamaatiota ei ollut tehty 10 vuotisvastuun aikana rakennusvirheistä vastuussa olevalle rakennusliikkeelle. Käräjäoikeus katsoi selvitysmiehen aiheuttaneen asiakkaalle laiminlyönnillään taloudellisen vahingon ja tuomitsi selvitysmiehen korvaamaan talon korjauskustannukset. Tuomio ei ole lainvoimainen.

 

Asuntokauppariita - Hinnanalennus

 

Asiakas oli ostanut myyjien rakentaman omakotitalon ja lähettänyt myyjille ennen kauppaa listan rakennuksen vioista ja puutteista. Myyjät olivat sitoutuneet kauppakirjassa korjaamaan viat ja puutteet omalla kustannuksellaan. Vikoja ja puutteita korjattiin myyjän toimesta eikä vikoja ja puutteita ollut näkyvissä asiakkaan tekemässä jälkitarkastuksessa.

Asiakkaan muutettua rakennukseen samat ja viat ja puutteet tulivat näkyviin uudestaan. Asiakas oli vaatinut toisen lakimiehen avustamina myyjiä korjaamaan viat ja puutteet, mihin myyjät eivät olleet suostuneet. Asiakas vaihtoi asiamiestä ja antoi Pekkalan toimistolle tehtäväksi vaatia laatuvirheen perusteella hinnanalennusta.

Pekkala todisti käräjäoikeudessa, että uusiutuneiden vikojen ja puutteiden syynä olivat rakennusvaiheessa tehdyt asennusvirheet, joita myyjän rakennusmiehet eivät olleet korjanneet asianmukaisesti kaupan jälkeen. Pekkala totesi, että osapuolet olivat soveltaneet asiassa aiemmin virheellisesti asuntokauppalakia, ja että kysymyksessä oli maakaaren mukainen laatuvirhe ja laatuvirheen seuraamukset.

Käräjäoikeus oli samaa mieltä. Käräjäoikeus katsoi, että rakennuksessa oli ollut kaupantekohetkellä maakaaren 2 luvun 21 §:n 1 momentin nojalla salainen laatuvirhe. Käräjäoikeus velvoitti myyjät maksamaan asiakkaalle hinnanalennusta ja korvaamaan asiakkaan oikeudenkäyntikulut. Tuomio jäi lainvoimaiseksi.

 

Asuntokauppariita - Sovinto

 

Asiakas oli myynyt omakotitalonsa ostajalle tiedolla, jonka mukaan kiinteistön salaojat oli uusittu ja salaojat johtivat vedet kunnalliseen sadevesijärjestelmään. Talon betonipohjassa todettiin kaksi vuotta kaupan jälkeen kosteutta, jonka syyn selvittäminen oli kesken. Lisäksi ilmeni, että salaojat oli rakennettu väärin eivätkä ne johtaneet kunnalliseen sadevesijärjestelmään.

Ostaja varasi itselleen oikeuden vaatia asiakkaalta vahingonkorvauksia salaojien korjausten lisäksi sillä perusteella, että betonipohjan kosteus saattoi johtua salaojituksesta, jolloin koko talon betonipohja pitäisi purkaa ja rakentaa uudestaan. Ostaja ei päästänyt asiakasta tutkimaan esille kaivettua salaojitusta vaan korjasi ja peitti salaojituksen maa-aineksella.

Pekkala huomautti ostajan asianajajalle KKO 2008:8 ennakkopäätöksestä, jonka mukaan ostajan on varattava myyjälle tilaisuus perehtyä virheisiin, ja että ostaja ei saa muuttaa kaupan kohdetta tavalla, joka vaarantaa myyjän mahdollisuudet muodostaa käsitys väitetystä virheestä ja vaadituista seuraamuksista. Pekkala katsoi neuvotteluissa, ettei asiakkaalle ollut annettu tällaista mahdollisuutta, minkä vuoksi ostaja oli menettänyt oikeutensa esittää vaatimuksia myyjän vastuun nojalla.

 

Ostaja suostui sopimaan asian ilman oikeudenkäyntiä Pekkalan laatiman sovintoehdotuksen mukaisesti. Asiakas maksoi osan salaojien korjauskustannuksista ostajan sitoutuessa olemaan esittämättä kaupan kohteen virheen perusteella mitään vaatimuksia. Ostajan sitoumus poisti asiakkaalta riskin joutua korvaamaan myöhemmät huomattavan suuret betonipohjan korjauskustannukset, jos korjaukset olisivat osoittautuneet tarpeelliseksi.

 

Matkailuauton kauppariita

 

Verovapaana ostettu matkailuauto ei täyttänyt verovapausedellytyksiä, minkä vuoksi asiakas ei voinut käyttää ajoneuvoa laillisesti matkailuautona. Myyjäliike oli ehdottanut ajoneuvon muuttamista verovapausedellytykset täyttäväksi matkailuautoksi ja kustannusten jakamista osapuolten kesken. Asiakas ei ollut suostunut, koska myyjä ei ollut suostunut muuttamiseen omalla kustannuksellaan.

 

Asiakas antoi Pekkalan toimiston tehtäväksi vaatia tuomioistuimessa kaupan purkua. Pekkala katsoi käräjäoikeudessa, että ajoneuvoa ei voitu muuttaa lailliseksi matkailuautoksi heikentämättä  ajoneuvon käyttömukavuutta, ja että myyjäliike oli menettänyt korjausoikeutensa, koska se oli vaatinut asiakasta osallistumaan korjauskustannuksiin. Käräjäoikeus oli samaa mieltä ja purki kaupan velvoittaen myyjäliikkeen palauttamaan kauppahinnan viivästyskorkoineen kaupantekopäivästä lukien.

Asiakas oli ajanut autolla yli vuoden aikana tuhansia kilometrejä, minkä perusteella myyjäliike vaati käyttöhyödyn vähentämistä kauppahinnan palautuksesta. Käräjäoikeus katsoi, että kun asiakas ei ollut voinut käyttää ajoneuvoa laillisesti, ei asiakkaan voitu katsoa saaneen ajoneuvon käytöstä käyttöhyötyä. Käräjäoikeus hylkäsi käyttöhyödyn vähentämisvaatimuksen. Tuomio on lainvoimainen.

 

Ylityökorvausriita

 

Asiakas oli asunut kotiapulaisena ikääntyneen työnantajan kotona ja huolehtinut työnantajan kotitöistä ja päivittäisistä henkilökohtaisista asioista. Asiakkaalle oli maksettu kirjallisessa työsopimuksessa sovittua kuukausipalkkaa. Työaikakorvauksista oli sovittu, ettei niitä makseta.

 

Työsuhde päättyi epäselvissä olosuhteissa. Asiakas antoi Pekkalan toimiston tehtäväksi vaatia työnantajalta lakisääteisiä työaikakorvauksia. Asiakas vaati käräjäoikeudessa työaikakorvauksia säännönmukaisen työajan ylittävältä työajalta. Työnantaja kiisti kanteen väittäen mm, ettei hän ollut määrännyt asiakasta tekemään ylitöitä, ja että asiakas oli saanut halutessaan poistua työpaikalta, ja että asiakkaan työaika oli alittanut päivittäin säännönmukaisen työajan.

 

Pekkala todisti käräjäoikeudessa, että asiakas oli tehnyt kotiapulaisen työtä päivittäin ainakin 14 tuntia, ja että työnantaja oli edellyttänyt asiakkaan jatkuvaa paikalla olemista päivätyön lisäksi myös yöaikaan, ja että asiakkaalle ei ollut annettu etukäteen sovittuun kellonaikaan perustuvaa mahdollisuutta poistua työnantajan luota, ja että poistuminen oli edellyttänyt aina ennen poistumista työnantajan lupaa. Käräjäoikeus katsoi Pekkalan vaatimuksesta, että sopimusehto työaikakorvausten maksamatta jättämisestä oli mitätön ja velvoitti työnantajan maksamaan vaaditut työaikakorvaukset ja asiakkaan oikeudenkäyntikulut. Tuomio jäi lainvoimaiseksi.

 

Törkeä petos

 

Asiakas oli erehdyttänyt syytteen mukaan tuttavansa panttaamaan asuntonsa asiakkaan yrityksen pankkilainan maksamisen vakuudeksi salaamalla sen, että yhtiön taloudellinen tilanne oli heikentynyt aiemmin pankille annetuista tiedoista, ja että yhtiön taloudellinen tilanne tulee suuren investoinnin vuoksi heikentymään. Yhtiö meni konkurssiin ja tuttava joutui maksamaan yhtiön pankkilainan. Syyttäjä ja tuttava vaativat asiakkaalle rangaistusta törkeästä petoksesta ja tuttava lisäksi pankkilainan suruista vahingonkorvausta.

 

Pekkala todisti käräjäoikeudessa, että tuttava oli saanut tietoja yhtiön tilanteesta panttauslomakkeesta, johon oli merkitty tulostietoja aiemmista tilinpäätösaineistoista. Lomakkeelle oli merkitty edellisen tilikauden lievästi positiivinen tulos. Seuraavan vuoden tulos oli ollut lievästi tappiollinen, mutta tämä kirjanpidollinen tappio ei ollut voinut olla panttauslomakkeelle merkittynä eikä kenenkään tiedossa, koska tappiollinen tulos oli käynyt ilmi vasta panttauksen jälkeen vahvistetussa tilinpäätöksessä. Tuttava myönsi Pekkalan kysymyksiin vastatessaan, että lievästi tappiollinen tulos ei olisi ollut hänelle merkityksellinen asia, vaikka hän olisi siitä tiennyt. Pekkala todisti myös, ettei asiakkaalla ollut panttaushetkellä aihetta pitää todennäköisenä, että yhtiön toiminta muuttuu myöhemmin tappiolliseksi. 

Käräjäoikeus katsoi, ettei asiassa ollut salattu mitään sellaista olennaista seikkaa, joka olisi ollut asiakkaan tiedossa, ja joka olisi vaikuttanut tuttavan panttauspäätökseen ja hylkäsi syytteen ja korvausvaatimukset. Käräjäoikeus antoi tuomion poikkeuksellisesti heti pääkäsittelyistunnon jälkeen tavanomaisen kansliatuomion odottamisen sijasta. Tuomio jäi lainvoimaiseksi.

 

Liikehuoneiston vuokrasopimuksen siirto - Törkeä velallisen epärehellisyys

 

Asiakas oli huonontanut syytteen mukaan omistamansa yhtiön varallisuusasemaa velkojien vahingoksi siirtämällä ennen konkurssia yhtiön liikehuoneiston vuokrasopimuksen toiselle omistamalleen yhtiölle. Yhtiö oli sijoittanut ennen konkurssia toimitiloihin huomattavan summan rahaa, josta sijoituksesta ei ollut ehtinyt syntyä ennen konkurssia merkittävää taloudellista hyötyä.

 

Asiakkaan omistama toinen yhtiö teki uuden vuokrasopimuksen saman vuokranantajan kanssa ja jatkoi toimintaa samoissa liiketiloissa. Uuden vuokrasopimuksen tehnyt yhtiö sai syyttäjän mukaan edellisen yhtiön sijoituksesta taloudellista hyötyä siten, että se sai käyttöönsä paremmat liiketilat maksamatta sijoituksesta edelliselle yhtiölle mitään korvauksia. Syyttäjä ja konkurssipesä katsoivat, että uusi yhtiö oli saanut järjestelyssä perusteetonta etua konkurssiin menneen yhtiön velkojien kustannuksella, ja että asiakas oli siten syyllistynyt törkeään velallisen epärehellisyysrikokseen.

 

Pekkala vetosi käräjäoikeudessa siihen, etteivät asiakkaan yhtiöt olleet hyötyneet rikosoikeudellisesti sijoituksesta, vaan varallisuusoikeudellisen hyödyn oli saanut ulkopuolinen vuokranantaja, koska se omisti parempaan kuntoon korjatut liiketilat. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen ja konkurssipesän korvausvaatimukset. Käräjäoikeus huomautti, ettei uuden yhtiön mahdollisesti saama perusteeton etu ollut rikosoikeudellinen kysymys. Tuomio jäi lainvoimaiseksi.

 

Törkeä velallisen epärehellisyys - Törkeä veropetos - Törkeä kirjanpitorikos

 

Asiakas ja hänen puolisonsa olivat syytteen mukaan syyllistyneet törkeään velallisen epärehellisyyteen nostamalla huomattavat summat rahaa omistamansa osakeyhtiön pankkitileiltä ilman hyväksyttävää syytä, sekä törkeään kirjanpitorikokseen ja törkeään veropetokseen laatimalla tekaistuja alihankintalaskuja, ja maksamalla nostetuilla rahoilla itselle ja muille pimeitä palkkoja.

 

Asiakkaan puoliso, jota ei ollut rekisteröity kaupparekisteriin vastuuhenkilöksi, oli laatinut tekaistut alihankintalaskut, nostanut rahat ja maksanut niillä palkkoja. Asiakas itse, joka oli rekisteröity kaupparekisteriin vastuuhenkilöksi, ei ollut osallistunut yhtiön toimintaan, mutta oli syytteen mukaan sallinut puolisonsa tehdä syytteenalaiset rikokset. Yhtiö asetettiin konkurssiin.

 

Asiakkaan puoliso tuomittiin ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja korvaamaan kaikki rikoksilla vältetyt verot ja työnantajamaksut. Käräjäoikeus katsoi asiakkaan osalta, että hallituksen jäsenyys ja toisen pankkitilin tilinkäyttöoikeus puolsivat hänen syyllisyyttään, mutta että asiakas ei ollut kuitenkaan ollut tietoinen puolisonsa menettelystä. Käräjäoikeus tuomitsi asiakkaan sakkorangaistukseen rekisterimerkintärikoksesta hyläten hänen osaltaan kaikki muut syytteet ja vahingonkorvausvaatimukset. Tuomio jäi lainvoimaiseksi.

 

Muodolliseksi vastuuhenkilöksi suostuminen osakeyhtiöön - Törkeä velallisen epärehellisyys - Rekisterimerkintärikos - Syyttämättä jättäminen

 

Rikospoliisi epäili toimiston asiakasta ja kanssavastaajaa törkeästä velallisen epärehellisyysrikoksesta ja kirjanpitorikoksesta sillä perusteella, että asiakas oli ollut rekisteröitynä kaupparekisteriin osakeyhtiön hallituksen jäseneksi ja toimitusjohtajaksi. Asiakas oli ollut yhtiössä töissä tavallisena työmiehenä. Hän oli kuitenkin kirjoittanut nimensä kanssavastaajan laatimiin kokouspöytäkirjoihin ja muihin asiakirjoihin, mikä poliisin mielestä tuki  epäilyä asiakkaan tahallisesta rikoksesta.

Pekkala kiinnitti syyttäjän huomion siihen, ettei asiakas ollut hoitanut yhtiön konkreettisessa toiminnassa hallituksen tai toimitusjohtajana tehtäviä, ja ettei hän ollut ollut mukana niistä päättämässä. Asiakas oli saanut saman suuruista palkkaa kuin muut samaa työtä tehneet työntekijät, eivätkä hänen tehtävänsä, asemansa ja päätösvaltansa olleet poikenneet muista työntekijöistä. Pekkala huomautti myös, ettei mikään poliisitutkinnassa selvitetty seikka viitannut siihen, että asiakkaan tarkoitus olisi ollut edistää taikka sallia kanssavastaajan mahdollisesti moitittavaa menettelyä. Syyttäjä ei nostanut asiakasta vastaan syytettä törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

 

Syyteneuvottelu - Tunnustamisoikeudenkäynti - Ehdollinen vankeusrangaistus

 

Asiakas ja kanssavastaajat olivat syyllistyneet syytteiden mukaan törkeään kirjanpitorikokseen ja törkeään veropetokseen peittämällä aiheettomilla kilometrikorvauskirjauksilla itselleen omistamastaan yhtiöstä maksettuja pimeitä palkkoja ja vähentämällä kirjanpidossa yhtiön verotettavasta tuloksesta valekaupoilla ostettujen tuotteiden kauppahintoja. Asiakas ja kanssavastaajat olivat syyllistyneet syytteiden mukaan myös liiketoimintakiellon rikkomiseen johtamalla yhtiön toimintaa heille aiemmin määrätyn liiketoimintakiellon voimassa ollessa ja rekisterimerkintärikokseen ilmoittamalla kaupparekisteriin vastuuhenkilöksi toisen omistajan sukulaisen, joka ei ollut syyttäjän mielestä käyttänyt yhtiössä tosiasiallista määräysvaltaa.

 

Syyttäjä vaati asiakkaalle ehdotonta vankeutta, liiketoimintakieltoa ja yhtiölle verojen jälkeen saavutetun hyödyn tuomitsemista valtiolle menetetyksi. Asiakas oli kiistänyt esitutkinnassa epäilykset mutta ei halunnut ottaa riskiä ehdottomasta vankeusrangaistuksesta, koska hänet oli aiemmin tuomittu samanlaisesta rikoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Pekkala esitti pääkäsittelyssä syyttäjälle tunnustamismenettelyä siten, että asiakas myöntää syytteet oikeiksi, ja että syyttäjä vaatii vain ehdollista vankeutta, ja että syyttäjä luopuu rekisterimerkintärikossyytteestä ja hyödyn menettämisvaatimuksesta. Kanssavastaajien asianajajat suosittelivat omille asiakkailleen samaa menettelyä.  

 

Pääkäsittely keskeytettiin ja asianosaiset aloittivat samantien syyteneuvottelut. Pekkala perusteli syyttäjälle menettämisseuraamuksesta luopumista sillä seikalla, ettei yhtiön varallisuusaseman parantumisesta ollut saatavissa sellaista kirjanpito- eikä tilinpäätösselvitystä, jonka perusteella yhtiön voitaisiin katsoa saaneen asiakkaan menettelyistä taloudellista hyötyä. Syyttäjä luopui ehdottomasta vankeusrangaistuksesta ja taloudellisen hyödyn menettämisvaatimuksesta, mutta edellytti, että asiakas hyväksyy uutena syyttäjän vaatimuksena yhdyskuntapalveluseuraamuksen. Asiakas hyväksyi yhdyskuntapalveluseuraamuksen. Käräjäoikeus tuomitsi syytetyt syytesopimuksen mukaisesti.

 

Syyteneuvottelu - Tunnustamisoikeudenkäynti - Liiketoimintakielto

 

Syyttäjä katsoi esitutkintatulosten nojalla, että asiakasta voitiin varsin todennäköisin syin epäillä remonttiyhtiössä tehdystä törkeästä veropetoksesta. Asiakas oli toiminut yhtiössä ja nostanut yhtiöstä verottomia kilometrikorvauksia, jotka syyttäjän mukaan olivat tosiasiallisesti asiakkaan saamaa ennakonpidätyksen alaista palkkaa. Yhtiön käytössä oli ollut verotarkastuskertomuksen mukaan vain yksi auto, jolla ei ollut voitu ajaa verotarkastajien mukaan kaikkia ajoja, joista kilometrikorvauksia oli maksettu. Ajoista ei ollut pidetty ajopäiväkirjaa.

 

Asiakas oli kiistänyt kuulusteluissa kilometrikorvausten aiheettomuuden mutta ei halunnut ottaa tulevassa oikeudenkäynnissä riskiä liiketoimintakiellosta. Pekkala neuvotteli syyttäjän kanssa syyteharkinnan vielä kestäessä syytteen tunnustamisesta ja seuraamuksista. Pekkala ehdotti syyttäjälle, että asiakas suostuisi myöntämään syytteen ja korvausvaatimukset oikeiksi, jos syyttäjä ei vaadi liiketoimintakieltoa. Syyttäjä suostui esitykseen. Käräjäoikeus tuomitsi asiakkaan tunnustamisoikeudenkäynnissä ehdolliseen vankeusrangaistukseen eikä määrännyt asiakkaalle liiketoimintakieltoa.