Rakennusurakkariita - Rakennusvirhe

Ostaja oli tilannut urakoitsijalta talviasuttavia majoitus- ja ruokalatyömaaparakkeja maapohjan perustustöineen. Parakit sovittiin rakennettavaksi urakoitsijan omistamista vanhoista tavallisista parakeista. Parakkien piti olla sopimusehdon mukaan uutta vastaavia ja standardien mukaisia. Parakeissa todettiin myöhemmässä talvikäytössä lattioiden painumista, asuintilojen kylmyyttä, huonoa ilman laatua ja muita vikoja ja puutteita, joiden perusteella ostaja vaati käräjäoikeudessa kaupan purkua, kauppahinnan palauttamista sekä  vahingonkorvauksia ostajien käytön aikaisista korjausyrityksistä. Urakoitsijat nostivat vastakanteen ja vaativat maksamatta jääneiden laskujensa maksua. Ostaja voitti jutun käräjäoikeudessa mutta hävisi hovioikeudessa. Korkein oikeus palautti jutun hovioikeuden menettelyvirheen perusteella uudestaan hovioikeudessa käsiteltäväksi.

Ostaja todisti hovioikeuden uudessa käsittelyssä, että parakkien perustustyöt oli tehty sopimuksen vastaisesti, mistä johtuen lattiarakenteet olivat painuneet, vääntyneet ja homehtuneet, parakkien rakenteissa oli mikrobikasvustoja, joista saattoi aiheutua terveyshaittaa, rakentamisessa oli käytetty vanhoja huonokuntoisia rakennusmateriaaleja, kattorakenteiden vesivuodot olivat vaurioittaneet parakkien rakenteita, ilmanvaihto oli heikko ja sisärakenteita oli homehtunut, parakkien mineraalivillaeristyksien paksuus oli sovittua ohuempi, parakkeihin oli muodostunut rakennusvirheen vuoksi kylmäsilta, ja parakkien sisälämpötila oli ollut talvipakkasilla + 12 astetta.

Hovioikeus katsoi, että urakoitsijan rakenneratkaisut poikkesivat siitä, mitä ostajalla oli sopimusten perusteella oikeus edellyttää, mistä johtuen parakkien lämmöneristys ei vastannut ympärivuorokautisen asumisen vaatimuksia Suomessa, parakit eivät täyttäneet terveyden suojelemiseksi tarkoitettuja säännöksiä ja ohjeita, urakoitsijan toimitus ei näistä syistä johtuen vastannut sopimuksia, ja että ostajalla oli ollut urakoitsijoiden kieltäytyessä oikeus korjata vikoja ja puutteita. Hovioikeus hylkäsi urakoitsijoiden vastakanteet, purki kaupat ostajan vaatimassa laajuudessa, velvoitti urakoitsijat palauttamaan maksetut kauppahinnat ja vahingonkorvaukset sekä korvaamaan kaikki ostajan oikeudenkäyntikulut. Hovioikeuden tuomio jäi lainvoimaiseksi. Urakoitsijat maksoivat tuomitut kauppahinnan palautukset ja korvaukset.

Rakennusurakkariita - Selvitysmiehen korvausvastuu

Käräjäoikeus katsoi, että kahdeksan vuotta aiemmin rakennetussa asuinrakennuksessa todetut virheet johtuivat urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä, sekä sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä, ja että virheet kuuluivat YSE 1998 30 §:n nojalla takuuajan jälkeisen vastuun piiriin. Rakennusliike oli muuttanut nimensä ja purkautui selvitystilamenettelyssä ennen kuin vastuuaika oli päättynyt. Selvitysmies ei ollut merkinnyt rakennuttajaa velkojaksi selvitystilahakemukseen, eikä rakennuttaja ollut saanut tietoa nimen muutoksesta ja selvitystilamenettelystä, eikä ollut tehnyt reklamaatiota oikealle yhtiölle.

Käräjäoikeus katsoi, että kun selvitysmies oli saanut tiedon virheistä takuuajan jälkeisen vastuuajan kuluessa, ei selvitysmies voinut vedota tekemättä jääneeseen reklamaatioon. Käräjäoikeus katsoi selvitysmiehen aiheuttaneen rakennuttajalle laiminlyönnillään taloudellisen vahingon ja tuomitsi selvitysmiehen korvaamaan asuinrakennuksen korjauskustannukset. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Asuntokauppariita - Hinnanalennus

Ostajat olivat ostaneet asuinrakennuskiinteistön talon itse rakentaneilta myyjiltä. Ostajat olivat tarkastaneet rakennuksen ennen kaupantekoa ja laatineet havaitsemistaan vioista ja puutteista listan, jonka he olivat toimittaneet myyjille. Myyjät olivat sitoutuneet kauppakirjassa hoitamaan kustannuksellaan listatut puutteet ja korjaukset. Myyjien rakennusmiehet kävivät kaupan tekemisen jälkeen korjaamassa vikoja ja puutteita eikä vikoja ja puutteita ollut näkyvissä ostajien uudessa tarkastuksessa. Samat ja viat ja puutteet tulivat kuitenkin ostajien muutettua rakennukseen näkyviin uudestaan. Ostajat vaativat myyjiä korjaamaan viat ja puutteet, mihin myyjät eivät suostuneet.

Ostajat vaativat käräjäoikeudessa laatuvirheen nojalla hinnanalennusta. Ostajat todistivat käräjäoikeudessa tavarantarkastuskertomuksella, omilla kertomuksillaan ja tavarantarkastajan todistajanlausunnoilla, että uusiutuneiden vikojen ja puutteiden syynä olivat useat rakennusvaiheessa tehdyt asennusvirheet, joita ei ollut korjattu kauppakirjan allekirjoittamisen jälkeen. Käräjäoikeus katsoi, että rakennuksessa oli ollut kaupantekohetkellä maakaaren 2 luvun 21 §:n 1 momentin nojalla salainen laatuvirhe, ja velvoitti myyjät maksamaan ostajille hinnanalennusta. Tuomio jäi lainvoimaiseksi.

Asuntokauppariita - Sovinto

Asuinrakennuskiinteistö oli myyty tiedolla, jonka mukaan talon salaojat oli uusittu ja salaojat johtivat vedet kunnalliseen sadevesijärjestelmään. Talon betonipohjassa oli todettu kaksi vuotta kaupan jälkeen kosteutta. Kaupan jälkeen ilmeni, että salaojat oli rakennettu väärin, ja että ne eivät johtaneet kunnalliseen sadevesijärjestelmään. Ostaja varasi oikeuden esittää korvausvaatimuksia siltä varalta, että betonipohjan kosteus johtui virheellisestä salaojituksesta.

Ostaja ei päästänyt myyjää tutkimaan esille kaivettua salaojitusta, vaan korjasi ja peitti salaojituksen maa-aineksella. Myyjä vetosi KKO 2008:8 ennakkopäätökseen, jonka mukaan ostajan on varattava myyjälle tilaisuus perehtyä virheisiin, ja että ostaja ei saa muuttaa kaupan kohdetta tavalla, joka vaarantaa myyjän mahdollisuudet muodostaa käsitys väitetystä virheestä ja vaadituista seuraamuksista. Osapuolet sopivat asian ilman oikeudenkäyntiä. Myyjä maksoi osan arvioituista korjauskustannuksista. Ostaja sitoutui olemaan esittämättä kaupan kohteen virheen perusteella mitään vaatimuksia.

Matkailuauton kauppariita

Verovapaana ostettu matkailuauto ei täyttänyt verovapausedellytyksiä, minkä vuoksi ostaja ei voinut käyttää ajoneuvoa laillisesti matkailuautona. Myyjä ehdotti ajoneuvon muuttamista verovapausedellytykset täyttäväksi matkailuautoksi ja kustannusten jakamista osapuolten kesken. Ostaja ei suostunut, koska muuttaminen ei ollut mahdollista heikentämättä  ajoneuvon käyttömukavuutta, ja koska myyjä ei suostunut muuttamiseen kokonaan omalla kustannuksellaan.

Käräjäoikeus katsoi, ettei ajoneuvoa voitu muuttaa lailliseksi matkailuautoksi heikentämättä  ajoneuvon käyttömukavuutta, ja että myyjä oli menettänyt kuluttajansuojalain mukaisen korjausoikeutensa vaatimalla ostajan osallistumista korjauskustannuksiin. Käräjäoikeus purki kaupan ja velvoitti myyjää palauttamaan kauppahinnan. Ostaja oli käyttänyt ajoneuvoa yli vuoden matkailuautona, minkä perusteella myyjä vaati käyttöhyödyn vähentämistä kauppahinnan palautuksesta. Käräjäoikeus katsoi, että kun ostaja ei ollut voinut käyttää ajoneuvoa laillisesti, ei ostajan voitu katsoa saaneen ajoneuvon käytöstä käyttöhyötyä. Tuomio on lainvoimainen.

Ylityökorvausriita

Kotiapulainen oli asunut vastikkeetta työnantajansa kotona. Työhön oli kuulunut päivittäinen kahvinkeitto ja ruuanlaitto, lääke- ja ruokaostokset, yleinen kodinhoito sekä rullatuolia käyttävän työnantajan henkilökohtainen avustaminen. Kotiapulaiselle oli maksettu sovittua kuukausipalkkaa. Työaikakorvauksista oli sovittu, ettei niitä makseta. Kotiapulainen katsoi päivittäiseksi työajakseen 14 tuntia ja vaati käräjäoikeudessa kotitaloustyöntekijälain mukaisia työaikakorvauksia säännönmukaisen työajan ylittävältä työajalta. Työnantaja kiisti kanteen katsoen mm, ettei ollut määrännyt kotiapulaista tekemään ylitöitä, kotiapulainen saanut halutessaan poistua työpaikalta, ja että kotiapulaisen työaika oli alittanut päivittäin aina säännönmukaisen työajan.

Käräjäoikeus katsoi henkilötodistelun perusteella, että kotiapulainen oli tehnyt työtä päivittäin ainakin 14 tuntia, ja että työnantaja oli edellyttänyt kotiapulaisen jatkuvaa paikalla olemista päivätyön lisäksi myös yöaikaan, ja että kotiapulaiselle ei ollut annettu etukäteen sovittuun kellonaikaan perustuvaa mahdollisuutta poistua työnantajan luota, vaan poistuminen oli edellyttänyt aina juuri ennen poistumista työnantajan lupaa, ja että sopimus työaikakorvauksista oli pätemätön. Käräjäoikeus velvoitti työnantajan maksamaan vaaditut korvaukset sekä korvaamaan kotiapulaisen oikeudenkäyntikulut. Asia jäi hovioikeudessa käräjäoikeuden tuomion varaan.

Törkeä petos

Osakeyhtiön vastuuhenkilöt olivat syytteen mukaan erehdyttäneet tuttavansa panttaamaan asuntonsa yhtiön pankkilainan maksamisen vakuudeksi salaamalla yhtiön taloudellisen tilanteen heikentyminen aiemmin antamistaan tiedoista, ja että taloudellinen tilanne tulisi heikentymään yhtiön tulevaa sesonkia varten tekemän suuren investoinnin vuoksi. Yhtiö meni konkurssiin ja tuttava joutui maksamaan lainan pankille. Syyttäjä ja tuttava vaativat vastuuhenkilöille rangaistusta törkeästä petoksesta.

Puolustus todisti käräjäoikeudessa, että tuttava oli saanut tietoja yhtiön tilanteesta pankin panttauslomakkeesta, johon pankin toimihenkilö oli merkinnyt tulostietoja aiemmista tilinpäätösaineistoista. Lomakkeelle oli merkitty pankin tiedossa ollut edellisen tilikauden lievästi positiivinen tulos. Seuraavan vuoden tulos oli ollut lievästi tappiollinen, mutta tämä tulos ei voinut olla pankin eikä toimijoiden tiedossa panttaushetkellä, koska tulos tuli tietoon vasta panttauksen jälkeen vahvistetussa tilinpäätöksessä. Puolustus todisti myös, että lievästi tappiollisten tietojen saaminen ei olisi ollut tuttavalle merkityksellinen asia. Lisäksi puolustus todisti, ettei vastuuhenkilöillä ollut panttaushetkellä aihetta pitää todennäköisenä, että alkamassa olevan sesongin odotettua huomattavasti pienemmät tulot kääntävät yhtiön toiminnan panttauksen jälkeen kannattamattomaksi.

Käräjäoikeus katsoi, ettei asiassa ollut salattu mitään sellaista olennaista seikkaa, joka olisi ollut toimijoiden tiedossa, ja joka olisi vaikuttanut tuttavan panttauspäätökseen, ja hylkäsi syytteen ja korvausvaatimukset. Käräjäoikeus hylkäsi samalla syyttäjän vastuuhenkilöitä ja heidän lähisukulaista vastaan nostamat rekisterimerkintärikossyytteet. Käräjäoikeus antoi tuomion poikkeuksellisesti heti pääkäsittelyistunnon jälkeen tavanomaisen kansliatuomion odottamisen sijasta. Tuomio jäi lainvoimaiseksi.

Törkeä velallisen epärehellisyys

Osakeyhtiön vastuuhenkilöt olivat syytteen mukaan huonontaneet tahallisesti osakeyhtiön varallisuusasemaa velkojien vahingoksi siirtämällä ennen konkurssia yhtiön liikehuoneiston vuokrasopimuksen perustamalleen uudelle yhtiölle. Osakeyhtiö oli sijoittanut ennen konkurssia toimitiloihin huomattavan summan rahaa, josta sijoituksesta ei syntynyt ennen konkurssia yhtiölle merkittävästi taloudellista hyötyä. Uusi yhtiö jatkoi toimintaa osaksi samoissa liiketiloissa ja sai konkurssiyhtiön sijoituksesta taloudellista hyötyä, koska se ei maksanut liiketilojen käyttöön saamisesta korvauksia konkurssiyhtiölle. Uusi yhtiö sai sai syyttäjän ja konkurssipesän mukaan järjestelyssä perusteetonta etua konkurssipesän kustannuksella.

Puolustus todisti käräjäoikeudessa, ettei konkurssiin asetettu yhtiö voinut vuokralaisen asemansa vuoksi siirtää vuokrasopimusta uudelle yhtiölle, koska vuokrasopimuksen tekemisestä uuden yhtiön kanssa oli päättänyt ulkopuolinen vuokranantaja, joka oli hyötynyt konkurssiyhtiön sijoituksesta, koska se oli liiketilojen omistaja. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen katsoen myös, ettei uuden yhtiön mahdollisesti saama perusteeton etu ollut rikosoikeudellinen kysymys. Tuomio jäi lainvoimaiseksi.

Törkeä velallisen epärehellisyys - Törkeä veropetos - Törkeä kirjanpitorikos - Törkeä eläkevakuutusmaksupetos

Osakeyhtiön vastuuhenkilöt olivat syytteen mukaan syyllistyneet törkeään velallisen epärehellisyyteen nostamalla ilman hyväksyttävää syytä yhtiön omaisuutta omaan käyttöönsä. Toinen vastuuhenkilö, jota ei ollut rekisteröity kaupparekisteriin, oli tehnyt varsinaiset rahansiirrot ja nostot ja maksanut työntekijöiden palkkoja. Toinen vastuuhenkilö, joka oli rekisteröity kaupparekisteriin, ei osallistunut rahojen nostamiseen eikä yhtiön toimintaan, mutta oli syytteen mukaan tahallisesti sallinut toisen tehdä syytteenalaiset rikokset. Lisäksi vastuuhenkilöt olivat syytteen mukaan syyllistyneet törkeään veropetokseen, törkeään kirjanpitorikokseen ja törkeään eläkevakuutusmaksupetokseen välttämällä tekaistuilla laskuilla ja pimeillä palkoilla arvonlisäveroja, ennakonpidätyksiä, sosiaaliturvamaksuja ja työeläkevakuutusmaksuja. Yhtiö asetettiin maksukyvyttömänä konkurssiin.

Käräjäoikeus katsoi, että hallitukseen rekisteröidyn vastuuhenkilön vastuuta osoittavia seikkoja olivat hänen asemansa yhtiön hallituksen jäsenenä ja yhtiön toisen pankkitilin tilinkäyttöoikeus, ja että hän oli ollut riidattomasti yhtiön toiminnassa alkuvaiheessa mukana. Puolustus todisti kuitenkin käräjäoikeudessa, että määräysvalta yhtiössä oli ollut siirtynyt toiminnan alun jälkeen rahoja käyttäneelle puolisolle, ja että rekisteröidyn vastuuhenkilön tiedot yhtiön toiminnasta olivat olleet vähäiset. Käräjäoikeus tuomitsi rahoja nostaneen vastuuhenkilön ehdottomaan vankeuteen ja liiketoimintakieltoon sekä korvaamaan asianomistajille aiheutuneet vahingot. Käräjäoikeus katsoi, ettei kaupparekisteriin rekisteröity vastuuhenkilö  ollut tietoinen tuomitun omistajan menettelystä, ja tuomitsi hänet sakkorangaistukseen rekisterimerkintärikoksesta hyläten kaikki muut syytteet ja vahingonkorvausvaatimukset. Tuomio jäi lainvoimaiseksi.

Tunnustamisoikeudenkäynti - Ehdollinen vankeusrangaistus

Osakeyhtiön vastuuhenkilöt olivat syyllistyneet syytteen mukaan törkeään kirjanpitorikokseen merkitsemällä yhtiön kirjanpitoon vääriä tositteita kaupoista ja kauppahintamaksuista, jotka eivät vastanneet todellisia liiketapahtumia. Kauppahinnat oli maksettu ulkomaisen yhtiön tilille, joista rahat oli nostettu käteisnostoilla. Lisäksi vastuuhenkilöt olivat syyllistyneet syytteen mukaan törkeään veropetokseen vähentämällä kauppahinnat yhtiön kirjanpidossa verotettavasta tuloksesta ja ilmoittamalla yhtiön tuloksen verohallinnolle kauppahintojen määrän verran liian pienenä, sekä peittämällä pimeitä palkkoja kirjaamalla itselleen aiheettomia kilometrikorvauksia välttäen siten ennakonpidätyksiä ja sosiaaliturvamaksuja. Lisäksi vastuuhenkilöt olivat syyllistyneet liiketoimintakiellon rikkomiseen johtamalla tosiasiassa yhtiön toimintaa heille aiemmin määrätyn liiketoimintakiellon voimassa ollessa, sekä ilmoittamalla kaupparekisteriin vastuuhenkilöksi välikäden, joka ei käyttänyt yhtiössä tosiasiallista määräysvaltaa.

Syyttäjä vaati pääkäsittelyssä omistajille ehdotonta vankeutta, liiketoimintakieltoa ja yhtiölle verojen jälkeen saavutetun hyödyn tuomitsemista valtiolle menetetyksi. Omistajat eivät halunneet ottaa riskiä ehdottomasta vankeusrangaistuksesta. Puolustus ehdotti syyttäjälle syyteneuvottelua ja esitti, että syyttäjä ei vaadi vankeusrangaistusta ehdottomana, ja että syyttäjä luopuu rekisterimerkintärikossyytteestä ja yhtiölle saavutetun hyödyn menettämisseuraamuksesta. Pääkäsittely keskeytettiin. Syyttäjä luopui syyteneuvottelussa hyödyn menettämisvaatimuksesta puolustuksen todisteltua sitä, ettei yhtiön varallisuusaseman tosiasiallisesta parantumisesta ollut saatavissa selvitystä, jonka perusteella hyödyn menettämisvaatimus voisi menestyä. Syyttäjä suostui syyteneuvottelussa puolustuksen esitykseen ehdolla, että omistajat hyväksyvät uutena vaatimuksena yhdyskuntapalveluseuraamuksen. Vastuuhenkilöt suostuivat yhdyskuntapalveluseuraamuksen. Verohallinto hyväksyi sopimuksen vastuuhenkilöiden myönnettyä korvausvaatimukset oikeiksi. Käräjäoikeus tuomitsi vastuuhenkilöt syytesopimuksen mukaisesti.

Tunnustamisoikeudenkäynti - Liiketoimintakielto

Syyttäjä katsoi esitutkintatulosten nojalla, että osakeyhtiön vastuuhenkilöä voitiin varsin todennäköisin syin epäillä törkeästä veropetoksesta sillä perusteella, että toimija oli nostanut yhtiöstä kilometrikorvauksia oman auton käytöstä, vaikka kaikkia ajoja ei olisi voitu esitutkintatulosten perusteella ajaa. Ajoista ei ollut pidetty ajopäiväkirjaa. Puolustus ja syyttäjä neuvottelivat tunnustamisesta ja seuraamuksista ennen syytteen nostamista. Vastuuhenkilö suostui myöntämään syytteen ja korvausvaatimukset oikeiksi, jos syyttäjä ei vaadi ehdotonta vankeutta eikä liiketoimintakieltoa. Verohallinto hyväksyi sopimuksen vastuuhenkilön myönnettyä korvausvaatimukset oikeiksi. Käräjäoikeus tuomitsi vastuuhenkilön syytesopimuksen mukaisesti ehdolliseen vankeusrangaistukseen eikä määrännyt vastuuhenkilölle liiketoimintakieltoa.