8.4.2015

Suurten yrityssaatavien perintä

On sanottu, että saatavan turvaaminen ja kotiuttamisen varmistaminen alkaa jo ennen ensimmäisen laskun erääntymistä eli sopimusehdoista neuvoteltaessa. Riippumatta siitä pitääkö tämä paikkansa, joutuvat luotonantajat usein sovituista maksuehdoista huolimatta perimään saataviaan voimatoimin ja tekemään sopimussuhteen kestäessä uusia syntyneen saatavan kotiuttamiseen tähtääviä lisäsopimuksia.

Velkomiskanteet, konkurssiuhkaiset maksukehotukset, takavarikot ja ulosottotoimet eivät aina johda suuren yrityssaatavan perimisen onnistumiseen. Liian voimakkaat ja velallisyrityksen maksukyvyn ylittävät perintätoimet ovat omiaan johtamaan yritysvelallisen konkurssiin ennen kuin saatava on kokonaan peritty.

Perintä voi epäonnistua myös siten, että velallisyrityksen konkurssipesä peräyttää kriittisenä aikana perityt rahat, vakuudet ja muut maksujärjestelyt takaisin takaisinsaantiperusteella. On myös muistettava, että tratoista, yksipuolisista tuomioista ja konkurssihakemuksista syntyy velallisyrityksen luottotietoihin maksuhäiriömerkintä, josta muut velkojat voivat havahtua yliagressiivisiin perintätoimiin, jolloin velallisyritys voi keskittää likvidit varansa näiden muiden velkojien saamisten maksuihin.

Perintälaki 

Yrityssaatavan perimistä säätelee perintälaki. Laissa säädetään toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on saada velallinen vapaaehtoisesti, ts. ilman viranomaisapua, suorittamaan erääntynyt velkojan saatava. Perintälain mukaan perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä.

Esimerkkeinä sopimattomasta menettelystä mainitaan väärien tai harhaanjohtavien tietojen antaminen maksun laiminlyönnin seuraamuksista, kohtuuttomien tai tarpeettomien kulujen tai haitan aiheuttaminen velalliselle ja yksityisyyden suojan vaarantaminen. Lain sisältö on sopusoinnussa Suomessa noudatettujen perintätapojen kanssa ja parhaaksi ohjenuoraksi sopivuuden arvioimisessa on osoittautunut terve järki. Yksi tärkeimmistä muistettavista seikoista on se, että ennen perimisen aloittamista velkojan on varmistuttava siitä, ettei perittäväksi annettava saatava ole selvästi väärä, ja että velallisyritykselle tehdään selväksi kuinka paljon ja millä perusteella rahaa vaaditaan, ja mikä on velan pääoman koron osuus perittävästä yhteissummasta.

Kauppatavat, luottotiedot, tilinpäätökset

Suurten saatavien perintä konkurssivaarassa olevalta yritykseltä edellyttää kyseisen alan kauppa- ja maksutapojen tuntemusta sekä ennenkaikkea luottotietoihin, tilinpäätöksiin ja yritysjohdon haastatteluun pohjaavaa oikeaan osuvaa analyysiä velallisen taloudellisesta tilanteesta. Maksusuunnitelman ja vakuusjärjestelyjen tekeminen on yleensä välttämätöntä, jolloin luottotietotoimistojen läheisyritysselvitykset ja Patentti- ja rekisterihallituksen tilinpäätösarkisto auttavat kauppatapojen tuntemuksen ohessa asiantuntevaa perijää tekemään oikean pituisen maksusuunnitelman ja valitsemaan kulloinkin sopivan laillisen painostuskeinon.

Velallisen maksukyky 

Kerran valittu tie on useimmiten lopullinen eikä perijälle suoda tilaisuutta asettaa uskottavaa uhkaa uudestaan. Valitun perintäkeinon on osuttava kerralla oikeaan ja yleensä sitä on johdonmukaisesti ja päättäväisesti noudatettava.

Vaikka perijän käytössä on lukuisia tehokkailta vaikuttavia oikeudellisia perimiskeinoja, ei pelkkä agressiivisimman perintäkeinon valinta riitä vaan velalliselle asetetun maksuvaatimuksen on oltava velallisen maksukykyyn nähden realistinen. Jos velalliselta vaaditaan ensi keinona täyttä suoritusta konkurssin uhalla, on perijän vaikea tämän jälkeen tehostaa uskottavasti mitään vaatimuksia, jos konkurssihakemusta ei sittemmin jätetäkään.

Siinä tapauksessa, että maksuniskoittelu johtuu keinottelusta tai kilpailevien velkojien suosimisesta, on perijän ymmärrettävä ryhtyä riittävän järeisiin keinoihin oikean suuntaisen maksuhalukkuuden synnyttämiseksi.

Konkurssiyrityksen tunnistaminen 

Suuren saamisen perimisen ensimmäinen ja tärkein tehtävä on tunnistaa ja erottaa konkurssikierteessä oleva yritys elinkelpoisesta ja tilapäisessä likvidikriisissä olevasta tiliasiakkaasta. Toiseksi tärkein tehtävä on valita oikea perintäkeino silloin, kun velallinen toimii ilmeisessä konkurssivaarassa, mutta muut velkojat eivät ole vielä ryhtyneet äärimmäisiin perimistoimenpiteisiin.

Muutaman tuhannen euron periminen keskisuurelta yritykseltä ei ole mikään ongelma. Kymmenien tuhansien eurojen periminen pienyritykseltä on jo kokonaan toinen juttu. Suuren 1990 luvun laman alkaessa ennen asianajouraani tekemieni lähes 500 pienyritystutkimuksen nojalla olen erottanut ns. konkurssiyrityksen tunnusmerkeiksi seuraavat luottotietoihin ja muihin lähteisiin perustuvat havainnot:

1. vaihe:

Toiminnan olennainen supistuminen
Välttävät luottotiedot
Huonot tunnusluvut
Huonot tai puuttuvat tilintarkastuslausumat
Tilinpäätöksen salaaminen
Epäluotettava tilinpäätös
Heikentyneet maksutavat tavaran/palveluntoimittajille
Ylisuuret yrityskiinnitykset
Tiliasiakkaan omat luottotappiot
Läheisyritysten huono menestys

2. vaihe:

Maksulupausten noudattamatta jättäminen
Vaikeudet saada työaikaisia vakuuksia
Yritysjohdon huono tavoitettavuus
Muiden velkojien yrityskäynnit
Yritysjohdon ilmoitus toiminnan alasajosta
Käyttöomaisuuden myyntihankkeet
Liiketoimintakaupat ulkomaalaisille yrityksille ja vastuuhenkilöille
Nimen muuttaminen toimintaan sopimattomaksi
Uusien yhtiöiden käyttöönotto ja vanhasta luopuminen

3. vaihe:

YTJ-rekisteristä poistaminen
Maksujen lakkauttaminen
Luotto- ja toimituskiellot
Velkomiskanteet/tuomiot käräjäoikeudessa
Ulosottovelat ja verojen erikoisperintä
Julkiset maksuhäiriöt
Saneeraushakemus
Konkurssihakemus

Perintäanalyysi ja -suunnitelma

Perintäanalyysiä tehtäessä on muistettava, että yhden tai kahden hälytysmerkin tunnistaminen ei välttämättä tarkoita, että yritys on ajautumassa konkurssiin, ja että perinnässä olisi ryhdyttävä välittömästi äärimmäisiin perimistoimenpiteisiin.  Selvää kuitenkin on, että 3 vaiheen hälytysmerkit viestivät aina vakavista taloudellisista vaikeuksista, jolloin päätöksenteko luotonvalvonnassa ja perinnässä tulee rakentaa mieluummin asiakkaan kriittiseen tilaan kuin tavallisen tiliasiakkaan tavallisiin likvidiongelmiin.

Perintäsuunnitelma on tehtävissä luottotietotoimistoja ja muita tietolähteitä käyttämällä yhdessä päivässä mutta viimeistään 3 arkipäivässä perintäpäätöksestä aloittamisesta. Kirjallisen maksusuunnitelman pituus tulee arvioida etukäteen riippuen saatavan suuruudesta, velallisen normaalin tulorahoituksen määrästä ja muiden velkojien tiedossa olevista toimenpiteistä. Velallisen kokoon nähden ylisuurten saatavien perimisessä on syytä valmistautua usein kuukausia kestävään perintään eikä vuodenkin kestävään perintään ole syytä suhtautua ehdottoman torjuvasti.

Julkiset maksuhäiriömerkinnät ovat aina merkki siitä, että joku muu velkoja on jo yrittänyt vapaaehtoista perintää, mutta on siinä epäonnistunut. Näin ollen on selvää, että kovin leppoisten maksuohjelmien tekemiseen ilman vakuuksia tai muuta erityistä syytä ei yleensä ole syytä. Maksuhäiriöt tarkoittavat aina sitä, että velallisen yritysjohto on jo tottunut agressiivisiin perintätoimiin, ja että yritys makselee velkojaan vaativimmasta päästä lähtien.

Voimatoimien valmistelu

Velkojan perimisintressin ollessa tavallista suurempi on heti alkuvaiheessa valmistauduttava siihen, että perinnässä joudutaan hakemaan tuomioistuimelta väliaikainen päätös velallisyrityksen omaisuuden takavarikkoon hakemisesta.

Tämä tapahtuu varmistamalla heti, että oman yrityksen toiminimen kirjoittamiseen oikeutetut henkilöt ovat nopeasti tavoitettavissa, koska takavarikkopäätöstä täytäntöön pantaessa velallisen paikkakunnan ulosottomiehelle on luovutettava vähintään saatavan suuruuden määräinen pankkitakaus taikka talletusvakuus.

Ylimpiä päättäjiä on syytä muutenkin informoida aloitetuista perinnästä sen vuoksi, että oma myynti- ja taloushallinto voi katsoa julkisen kuvan tai muiden kaupallisen syiden vuoksi, että takavarikon kaltaisiin voimatoimiin ei ryhdytä, vaikka saatavan turvaaminen sinänsä sitä edellyttäisi.

Ensimmäinen yhteydenotto 

Suuren saatavan perintä tulee aloittaa aiempaa jotenkin uhkaavammalla maksukehotuksella, jossa velallista kehotetaan maksamaan vaadittu velka. Trattaa on syytä välttää ensimmäisenä perintäkeinona, koska jos se ei velallisen maksukyvyttömyyden vuoksi tehoakaan ja tratta julkistetaan, voivat muiden velkojien reaktiot vaikuttaa omaan perintään heikentävällä tavalla.

Koska velallinen tuskin pysty koko velkaa heti maksamaan, tulee velalliselta vaatia jo ensimmäisessä kehotuksessa kirjallista yritysjohdon allekirjoittamaa ilmoitusta siitä, paljonko se on oman kirjanpitonsa mukaan velkaa velkojalle. Tällainen ilmoitus on hyvä hankkia aika ajoin jo silloin, kun luottokauppaa vielä sulassa sovussa käydään, koska tilanteen huonontuessa tällaisten ilmoitusten saaminen voi käydä vaikeaksi ja selvän ja riidattomankin saatavan periminen vaikeutuu.

Ensimmäinen maksusuunnitelma

Koska yrityksen vakuudet ovat perintätilanteissa useimmiten lopussa, on ensimmäinen ja itse asiassa vaikein ratkaisu se, kuinka paljon ja missä määräajassa velallisen on maksettava, jotta velkoja ei ryhdy äärimmäisiin perintätoimiin. Jos velkojan asettama uhka on ollut uskottava, saadaan velallisen todellisesta maksuvalmiudesta johtoa siitä, kuinka paljon se pystyy lopulta katteettoman maksulupauksensa jälkeen maksamaan.

Jotkut velkojat kuten verottaja ja vakuutusyhtiöt vaativat usein kaavamaisesti lyhyessä ajassa vähintään kolmanneksen lyhennystä, jota kannattaa yrittää, jos summa vaikuttaa yrityksen tulorahoitukseen nähden järkevältä. Velalliselle on tehtävä joka tapauksessa selväksi, että voimatoimilta välttyminen edellyttää vähintään useiden tuhansien euron välitöntä maksamista, ja että kuukausia kestävän maksuajan saamiseksi velallisen on syytä yrittää järjestää mieluiten ulkopuoliselta saatava vakuus.

Luotto- ja toimituskielto 

Luottokielto velan maksun tai osamaksun ehtona on tehokas perintäkeino suurille tavarantoimittajille, koska jos tilivelkaa ei lyhennetä, velallisen tulorahoitus pysähtyy tavaroiden puutteen vuoksi ja maksupostit pysähtyvät keskeneräisten töiden viivästysten vuoksi. Velallinen voi tietysti yrittää kääntyä muiden tavarantoimittajien puoleen mutta Suomen kokoisessa maassa tämän selviytymiskeinon onnistuminen on epätodennäköistä. Aina myös on muistettava, että koska tavaran/palveluntoimittajan saatavien vuoksi maksuvaikeuksissa olevalla velallisyrityksellä on yleensä tiukka maksusuunnitelma myös verottajan kanssa, voi ehdoton luottokielto johtaa yllättävään konkurssiin verottajan toimesta.

Uusi luotto vanhan perimiseksi

Luottoalalla ymmärretään, että liian tiukka luottokielto voi johtaa epäonnistuneeseen lopputulokseen velallisyrityksen ennenaikaisen konkurssin vuoksi. Tämän vuoksi velallisyrityksille myönnetään usein suurien rästien maksua varten lisää tavaraluottoa ehdolla, että velallinen lyhentää jonkin verran vanhaa rästivelkaa.

Tällaisissa tilanteissa tiettyjen kesken olevien urakoihin tulevien maksupostien panttaaminen voi johtaa usein hyvään perintätulokseen. Joskus on tehty jopa siten, että toimituksen maksajaksi on sovittu kolmikantasopimuksella velallisyrityksen oma asiakas. Myös päärahoittajapankki voi olla kiinnostunut antamaan velallisyritykselle lisäluottoa tietyn velan maksua varten, jos ainoa vaihtoehto on pankkitakausten realisoituminen luotonantajan vireille paneman konkurssihakemuksen johdosta.

Velkomiskanne

Ruuhkaisissa käräjäoikeuksissa velkojan on syytä ryhtyä oikeudellisiin velkomistoimiin heti, vaikka velallinen ryhtyisikin noudattamaan sovittua maksusuunnitelmaa. Tämä johtuu siitä, että riidattomankin haastehakemuksen kansliakäsittely kestää yleensä kuukausia, jona aikana velka on yleensä jo maksettu, jos velallinen on noudattanut sovittua maksusuunnitelmaa. Jos velallinen ei ole noudattanut maksuohjelmaa taikka sitä on muiden velkojien toimista johtuen kiristettävä, on koko ajan taustalla käynyt velkomisprosessi ehdinyt siihen vaiheeseen, että velallisen yritysjohtoa voidaan taivuttaa suoritukseen juuri tulossa olevaan tuomioon viittaamalla.

Tämän vuoksi velallisyritykselle ei tule luvata, ettei oikeudellisia velkomustoimenpiteitä panna vireille. Velalliset hyväksyvät kanteen vireillepanon, jos heille selitetään, ettei vireille pannusta kanteesta aiheudu haitallisia maksuhäiriöitä, ja että vireillepano ei tarkoita automaattista ulosottoperintään siirtymistä.

Jos velasta on suuri määrä velkomismenettelyn loppuvaiheessa maksamatta, eikä velallisen lukuun ole vielä rekisteröity muita maksuhäiriöitä, on syytä yksipuoliseen tuomioon perustuvan maksuhäiriömerkinnän välttämiseksi jopa harkita, voidaanko ja millaisilla ehdoilla kanne peruuttaa ja panna vireille uusi.

Tässä maksuhäiriöiden väistelytyössä velkojan on syytä olla tarkka. Jos maksuhäiriömerkintä pääsee vahingossa syntymään yksipuolisen tuomion vuoksi, eivät luottotietotoimistot välttämättä poista maksuhäiriömerkintää vaikka velkojakin sitä pyytäisi. Hätätilanteissa maksuhäiriömerkintä voidaan välttää pyytämällä tuomioistuimelta parin viikon lisäaikaa sovintoneuvotteluja varten.

Tratta

Tratta on varsin käyttökelpoinen perintäväline erityisesti niille velkojille, joiden saatava on pienehkö suhteessa velallisyrityksen muihin velkoihin. Tratan merkitys pienenee kuitenkin sen mukaan, millaisia julkisia maksuhäiriöitä velallisen lukuun on jo luottotietoissa rekisteröity. Näin sen vuoksi, että oli asetettu tratta sitten pieni tai suuri, ei sen julkistaminen painosta yritysjohtoa suoritukseen, jos velallisyrityksen maine on suurten maksuhäiriöiden runtelemana muutenkin mennyttä.

Konkurssiuhkainen maksukehotus

Konkurssiuhkainen maksukehotus on velkojien ahkerassa käytössä, koska sillä saadaan luotua kevyesti perintään suhtautuvalle yritysjohdolle uhkakuva välittömästä konkurssivaarasta eikä menettely aiheuta velallisyritykselle maksuhäiriömerkintää.

Suurten yrityssaatavien perimisessä konkurssiuhkaisen maksukehotuksen käyttöajankohtaa on harkittava tarkkaan. Näin sen vuoksi, että jos velkoja ei haekaan velallisyritystä konkurssiin maksukehotuksen noudattamatta jättämisen vuoksi, menettää perijä helposti uskottavuutensa eikä saa velallisyritystä jatkossa taivutettua toivottuihin suorituksiin. Pahimmillaan konkurssiuhkaisen maksukehotuksen epäonnistunut käyttö johtaa siihen, että velkoja joutuu odottamaan kuukausikaupalla yksipuolisen tuomion saamista, minkä jälkeen vapaaehtoinen perintä ulosotolla uhkaamalla on usein velallisen konkurssikypsyyden vuoksi myöhäistä.

Uppiniskaisuus- ja maksuhaluttomuustapauksissa konkurssiuhkaisen maksukehotuksen käyttö on usein ainoa vaihtoehto samoin kuin tilanteissa, joissa muut velkojat ovat jo siirtyneet äärimmäisiin perimiskeinoihin. Tällöin on varmistuttava siitä, että velallisyritys on edellä mainitulla tavalla jossakin vaiheessa myöntänyt velastaan jonkin määrän oikeaksi. Näin sen vuoksi, että tuomioistuimet eivät aseta yritystä konkurssin pelkän laskun tai tiliotteen perusteella, eikä pelkkään laskuun perustuva maksukehotus riitä taivuttamaan tästä tietoista yritysjohtoa suoritukseen.

Takavarikko

Uhka väliaikaisen takavarikkopäätöksen täytäntöönpanosta on perintäkeino, joka taivuttaa uppiniskaisetkin yritysjohtajat suoritukseen tai ainakin antamaan jatkotoimia varten tarvittavat tiedot velallisyrityksen taloudellisesta asemasta. Se on sopiva keino sellaisiin tapauksiin, joissa perittävä saaminen on erittäin suuri, velallisyrityksen johto olettaa, ettei velkoja ryhdy konkurssin pelossa äärimmäisiin perimistoimiin, ja velallisyritys ohjaa suorituksensa muille velkojalle tai tuntemattomaan tarkoitukseen.

Menettely tapahtuu siten, että velkoja hakee käräjäoikeudelta väliaikaisen takavarikkopäätöksen ja antaa päätöksen heti ulosottomiehelle täytäntöönpantavaksi. Asia on hoidettavissa ruuhkaisissakin tuomiokunnissa siten, että ulosottomies astuu velallisyrityksen tiloihin noin viikon kuluessa perintäpäätöksen tekemisestä. Tätä ennen ulosottomiehelle on kuitenkin annettava edellä mainittu vakuus ulosottomiehelle, joka useimmiten on pankkitakaus- tai talletusvakuus, jota varten taas tarvitaan toiminimen kirjoittamiseen oikeutetun henkilön läsnäoloa.

Takavarikon uhka on hyvä perintäkeino sen vuoksi, että jokainen yritysjohtaja ottaa sen varmuudella vakavasti, siitä ei aiheudu velallisyritykselle haitallisia maksuhäiriöitä ja se voidaan helposti peruuttaa, jos velallisyrityksen kanssa on niskoittelun jälkeen päädytty velkojaa tyydyttävään sopimukseen. Tällöin on muistettava sopia velallisyrityksen kanssa ulosottomiehelle annetun vakuuden palauttamisesta, koska muutoin ulosottomies pitää vakuuden hallussaan yhden vuoden peruuttamisesta. Tästä taas aiheutuu velkojalle provisiokuluja pankkitakauksen ylläpitämisen vuoksi taikka sen varoja sitoutuu aiheettomasti vakuutena olevaan talletukseen.

Ennen takavarikkomenettelyyn ryhtymistä on varmistuttava siitä, että vaadittu saatava on perusteeltaan oikea, koska velkoja voi joutua aiheutuneesta vahingosta korvausvastuuseen, jos velkojan saatava osoittautuu myöhemmässä oikeudenkäynnissä perusteettomaksi.

Konkurssihakemus

Todistettavasti riidattomaan saatavaan perustuva konkurssiuhkainen maksukehotus ja konkurssihakemuksen jättäminen ovat viimeisiä ns. vapaaehtoisen perinnän keinoja, joita käytettäessä on aina muistettava, että menettely voi todella myös johtaa konkurssiin.

Tämä johtuu viime kädessä siitä, että toisin kuin konkurssiuhkaisesta maksukehotuksesta, konkurssihakemuksesta syntyy velallisyritykselle heti konkurssihakemusmerkintä julkisiin luottotietoihin. Kyse on siis äärimmäisen agressiivisesta perintäkeinosta, jota monen mielestä ei pitäisi edes käyttää perintäkeinona puhumattakaan siitä, että konkurssihakemus jätettäisiin epäselväksi tiedetyn saatavan perusteella kuten joskus on tapahtunut.

Oikean sisältöinen konkurssiuhkainen maksukehotus, väliaikainen takavarikko ja maltillinen maksuvaatimus ovat yhdistettynä konkurssihakemusta parempi perintäkeino, koska velallisyritykselle jää haitallisten luottotietojen puuttuessa paremmat mahdollisuudet jatkaa liiketoimintaansa ja maksaa velkojaan vapaaehtoisesti.

Konkurssi ja yrityssaneeraus

Konkurssiin asettaminen ja yrityssaneeraus päättää käytännössä velkojien perintätoimet siinäkin tapauksessa, että konkurssi- tai saneerausmenettely raukeaa varojen puuttumisen vuoksi ja yritys palaa entisen yritysjohdon vapaaseen hallintaan. Muut lisätoimet kuin konkurssivalvonta ovat harvoin aiheellisia, koska pesänhoitajan tehtäviin kuuluu oma-aloitteisesti tarkastaa, onko yrityksessä menetelty laillisesti ennen konkurssia. Jos velkoja ei luota pesänhoitajan haluun tutkia tarpeeksi tehokkaasti esimerkiksi takaisinsaantimahdollisuuksia, voi se patistaa pesänhoitajaa täyttämään velvollisuutensa selvittämällä asiaa itse konkurssipesän kirjanpitoon perehtymällä ja vaatimalla velkojainkokouksessa pesänhoitajaa nostamaan asianmukaiset kanteet.

Ulosotto

Suurten saatavien perimisessä yksipuolisen tuomion ulosmittaaminen tapahtuu usein niin konkurssikypsässä vaiheessa, että perintä ei onnistu velkojan toivomalla tavalla. Jos tuomio kuitenkin jätetään ulosottomiehen perittäväksi, tulee velkojan yrittää myötävaikuttaa ulosottomiehen toimiin hankkimalla tietoja velallisyrityksen epäilyttävistä omaisuuden luovutuksista, jäljellä olevasta omaisuudesta, velallisyrityksen pankkiveloista ja erityisesti pankkivelkojen vakuutena olevasta omaisuudesta.

Vakuudet

Vakuudet on ylenmäärin suosittu puheenaihe perinnässä verrattuna siihen kuinka vähän niitä on perintätilanteessa käytännössä vapaana. Kyseeseen tulevat mm. velallisyrityksen ja sille läheisten yritysten sekä niiden omistajien järjestämät pankkitakaukset, takaukset, yrityskiinnitykset, irtaimen omaisuuden erityispanttaukset, jälkipantit sekä maksupostien ja laskujen panttaukset. Erittäin vanhojen velkojen vakuudeksi annettuja pantteja on kuitenkin syytä harkita tarkasti silloin, kun on syytä pelätä, että velallisyritys ajautuu lähitulevaisuudessa konkurssiin. Koska velkoja voi tulla erityisen eksoottisissa järjestelyissä sotketuksi velkojansuosintarikokseen, on torjuva asenne selvästi epäilyttäviin järjestelyihin aina paikallaan. Samaa varovaisuutta on noudatettava silloin, kun velallisyritys tarjoaa konkurssin alla rahasuoritusta erääntymättömälle saatavalle, taikka jotain muuta maksuvälinettä kuin rahaa, ja yleensäkin aina, kun velkoja pääsee erityisten järjestelyjen avulla muita velkojia parempaan asemaan.

Takaisinsaantilaki 

Takaisinsaantilaki ei kiellä käyttämästä laillisia perintäkeinoja laillisten saatavien perinnässä. Näin ollen, vaikka vanhan saamisen periminen vaikuttaisi etukäteen arvioituna huomattavan määräiseltä, ei maksun periminen ole kiellettyä. Velkojan on vain varauduttava siihen, että rahat on palautettava takaisin konkurssipesälle, jos ne on esimerkiksi peritty kolmen konkurssihakemusta edeltävän kuukauden aikana.

Tämä takaisinsaantilain 10 §:ään perustuva palauttamisvelvollisuus asettaa rajat vanhojen rästien sellaiselle pakkoperimiselle, joka ei anna velallisyritykselle elinmahdollisuuksia perimisen jälkeen. Suurten saatavien perimisessä lainkohta tarkoittaa sitä, että perijän on pystyttävä analysoimaan velallisen maksukyky ja jäljellä oleva elinikä oikein, ja asettamaan tämän analyysin jälkeen vaatimukset siten, ettei velallisyritys ajaudu kriittisenä 3 kuukauden aikana konkurssiin. Toinen tapa on vaatia suoritus esimerkiksi pankkitakauksen antaneelta pankilta, koska takaisinsaantilaki ei sovellu ulkopuolisen tahon takauksen tai pantin perusteella tekemään maksuun, vaikka se olisi tapahtunut edellä mainittuna kriittisenä ajankohtana.

Copyright 2015 Jyrki Pekkala Asianajotoimisto Oy