ARTIKKELI

Kirjoittaja: asianajaja Jyrki Pekkala

Yleistä

On sanottu, että saatavan turvaaminen ja kotiuttamisen varmistaminen alkaa jo ennen ensimmäisen laskun erääntymistä eli sopimusehdoista neuvoteltaessa. Riippumatta siitä pitääkö tämä paikkansa, joutuvat luotonantajat usein sovituista maksuehdoista huolimatta perimään saataviaan voimatoimin ja tekemään sopimussuhteen kestäessä uusia syntyneen saatavan kotiuttamiseen tähtääviä lisäsopimuksia.

Velkomiskanteet, konkurssiuhkaiset maksukehotukset, takavarikot ja ulosottotoimet eivät aina johda suuren yrityssaatavan perimisen onnistumiseen. Liian voimakkaat ja velallisyrityksen maksukyvyn ylittävät perintätoimet ovat omiaan johtamaan yritysvelallisen konkurssiin ennen kuin saatava on kokonaan peritty.

Perintä voi epäonnistua myös siten, että velallisyrityksen konkurssipesä peräyttää kriittisenä aikana perityt rahat, vakuudet ja muut maksujärjestelyt takaisin takaisinsaantiperusteella. On myös muistettava, että tratoista, yksipuolisista tuomioista ja konkurssihakemuksista syntyy velallisyrityksen luottotietoihin maksuhäiriömerkintä, josta muut velkojat voivat havahtua yliagressiivisiin perintätoimiin, jotka taas ovat omiaan johtamaan velallisen ennenaikaiseen konkurssiin.

Perintälaki

Yrityssaatavan perimistä säätelee perintälaki. Laissa säädetään toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on saada velallinen vapaaehtoisesti, ts. ilman viranomaisapua, suorittamaan erääntynyt velkojan saatava. Perintälain mukaan perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä.

Esimerkkeinä sopimattomasta menettelystä mainitaan väärien tai harhaanjohtavien tietojen antaminen maksun laiminlyönnin seuraamuksista, kohtuuttomien tai tarpeettomien kulujen tai haitan aiheuttaminen velalliselle ja yksityisyyden suojan vaarantaminen.

Lain sisältö on sopusoinnussa Suomessa noudatettujen perintätapojen kanssa ja parhaaksi ohjenuoraksi sopivuuden arvioimisessa on osoittautunut terve järki. Yksi tärkeimmistä muistettavista seikoista on se, että ennen perimisen aloittamista velkojan on varmistuttava siitä, ettei perittäväksi annettava saatava ole selvästi väärä, ja että velallisyritykselle tehdään selväksi kuinka paljon ja millä perusteella rahaa vaaditaan, ja mikä on velan pääoman koron osuus perittävästä yhteissummasta.

Kauppatavat, luottotiedot, tilinpäätösinformaatio

Suurten saatavien perintä kriisitilassa olevalta yritykseltä edellyttää kyseisen alan kauppa- ja rahaliikennetapojen tuntemusta sekä ennenkaikkea luottotietoihin, tilinpäätöksiin ja yritysjohdon haastatteluun pohjaavaa oikeaan osuvaa analyysiä velallisyrityksen taloudellisesta asemasta.

Lisämaksuajan myöntäminen eli maksusopimuksen ja vakuusjärjestelyjen tekeminen on yleensä välttämätöntä ja joskus on jopa syytä harkita lisäluoton myöntämistä velalliselle, jotta se saa tehdyksi urakan loppuvaiheen työt laskutuskelpoisiksi, jotka laskut tietysti on pantattu ennen lisäluoton myöntämistä perijän omien saatavien maksamisen vakuudeksi. Toimintaolosuhteiden erityistuntemus eli perintää hoitavan henkilön ammattikokemus tällaisissa erityisolosuhteissa auttaa perijää tekemään oikean pituisen maksusopimuksen ja valitsemaan kulloinkin järkevän ja velalliselle tarpeeksi hengitystilaa jättävän painostuskeinon.

Velallisen maksukyky

Kerran valittu tie on useimmiten lopullinen eikä perijälle suoda tilaisuutta asettaa uskottavaa uhkaa uudestaan. Valitun perintäkeinon on osuttava kerralla oikeaan ja yleensä sitä on johdonmukaisesti ja päättäväisesti noudatettava.

Vaikka perijän käytössä on lukuisia tehokkailta vaikuttavia oikeudellisia perimiskeinoja, ei pelkkä agressiivisimman perintäkeinon valinta riitä, vaan velalliselle asetetun maksuvaatimuksen on oltava velallisen maksukykyyn nähden realistinen. Jos velalliselta vaaditaan ensi keinona täyttä suoritusta konkurssin uhalla, on perijän vaikea tämän jälkeen tehostaa uskottavasti mitään vaatimuksia, jos konkurssihakemusta ei sittemmin jätetäkään.

Siinä tapauksessa, että maksuniskoittelu johtuu keinottelusta tai kilpailevien velkojien suosimisesta, on perijän ymmärrettävä ryhtyä riittävän järeisiin keinoihin oikean suuntaisen maksuhalukkuuden synnyttämiseksi. Tähän voimassa oleva lainsäädäntö antaa riittävät ja lailliset keinot.

Konkurssiyrityksen tunnistaminen - Konkurssiyrityksen elinkaari

Suuren saamisen perimisen tärkein tehtävä on tunnistaa ja erottaa konkurssikierteessä oleva yritys elinkelpoisesta ja tilapäisessä likvidikriisissä olevasta tiliasiakkaasta. Toiseksi tärkein tehtävä on valita oikea perintäkeino silloin, kun velallinen toimii ilmeisessä konkurssivaarassa, mutta muut velkojat eivät ole vielä ryhtyneet äärimmäisiin perimistoimenpiteisiin.

Muutaman tonnin periminen keskisuurelta yritykseltä ei ole mikään ongelma. Kymmenien tuhansien eurojen periminen pienyritykseltä on jo kokonaan toinen juttu. Suuren laman alkaessa -90 luvulla ennen asianajouraani tekemieni lähes 500 pienyritystutkimuksen nojalla olen erottanut ns. konkurssiyrityksen tunnusmerkeiksi seuraavat luottotietoihin ja muihin lähteisiin perustuvat havainnot:

1. vaihe:

Toiminnan olennainen supistuminen
Välttävät luottotiedot
Huonot tunnusluvut
Huonot tilintarkastuslausumat
Tilinpäätöksen salaaminen
Epäluotettava tilinpäätös
Heikentyneet maksutavat
Ylisuuret yrityskiinnitykset
Tiliasiakkaan omat luottotappiot
Läheisten yritysten huono menestys

2. vaihe:

Maksuohjelman laiminlyönti
Vaikeudet saada työaikaisia vakuuksia
Yritysjohdon huono tavoitettavuus
Muiden velkojien yrityskäynnit
Yritysjohdon ilmoitus toiminnan alasajosta
Käyttöomaisuuden myyntihankkeet
Yrityskaupat, vastuuhenkilömuutokset
Nimen muuttaminen toimintaan sopimattomaksi
Uusien yhtiöiden käyttöönotto ja vanhasta luopuminen

3. vaihe:

Maksujen lakkauttaminen
Luotto- ja toimituskiellot
Velkomiskanteet/tuomiot käräjäoikeudessa
Ulosottovelat ja verojen erikoisperintä
Julkiset maksuhäiriöt
Yrityssaneeraushakemus
Konkurssihakemus

Perintätutkimus ja -suunnitelma

Perintätutkimusta tehtäessä on muistettava, että yhden tai kahden hälytysmerkin tunnistaminen ei välttämättä tarkoita, että yritys on ajautumassa konkurssiin, ja että perinnässä olisi ryhdyttävä välittömästi äärimmäisiin perimistoimenpiteisiin.

Selvää kuitenkin on, että 3 vaiheen hälytysmerkit viestivät aina vakavista taloudellisista vaikeuksista, jolloin päätöksenteko luotonvalvonnassa ja perinnässä tulee rakentaa mieluummin asiakkaan kriittiseen tilaan kuin tiliasiakkaan tavallisiin likvidiongelmiin.

Perintäsuunnitelma on tehtävissä luottotietotoimistoja ja muita tietolähteitä käyttämällä yhdessä päivässä mutta viimeistään 3 arkipäivässä perintäpäätöksestä aloittamisesta.

Kirjallisen maksusopimuksen pituus tulee arvioida etukäteen riippuen saatavan suuruudesta, velallisen normaalin tulorahoituksen määrästä ja muiden velkojien tiedossa olevista toimenpiteistä. Velallisen kokoon nähden ylisuurten saatavien perimisessä on syytä valmistautua yleensä kuukausia kestävään perintään eikä vuodenkin kestävään perintään ole syytä suhtautua ehdottoman torjuvasti.

Julkiset maksuhäiriömerkinnät ovat aina merkki siitä, että joku muu velkoja on jo yrittänyt vapaaehtoista perintää, mutta ei ole siinä onnistunut. Näin ollen on selvää, että kovin leppoisten maksuohjelmien tekemiseen ilman vakuuksia tai muuta erityistä syytä ei yleensä ole syytä. Maksuhäiriöt tarkoittavat aina sitä, että velallisen yritysjohto on jo tottunut agressiivisiin perintätoimiin, ja että yritys makselee velkojaan vaativimmasta päästä lähtien. Lypsyjakkaran hakeminen ei ole enää paikallaan silloin, kun naapuri jo vetelee mansikkia lihakirveellä, jos tällainen kaunokirjallisuusilmaisu sallitaan.

Voimatoimien esivalmistelu

Velkojan perimisintressin ollessa tavallista suurempi on heti alkuvaiheessa valmistauduttava siihen, että perinnässä joudutaan hakemaan tuomioistuimelta väliaikainen päätös velallisyrityksen omaisuuden takavarikkoon hakemisesta.

Tämä tapahtuu varmistamalla heti, että oman yrityksen toiminimen kirjoittamiseen oikeutetut henkilöt ovat nopeasti tavoitettavissa, koska takavarikkopäätöstä täytäntöön pantaessa velallisen paikkakunnan ulosottomiehelle on luovutettava vähintään saatavan suuruuden määräinen pankkitakaus taikka talletusvakuus.

Ylimpiä päättäjiä on syytä muutenkin informoida aloitetuista perinnästä sen vuoksi, että oma myynti- ja taloushallinto voi katsoa julkisen kuvan tai muiden kaupallisen syiden vuoksi, että takavarikon kaltaisiin voimatoimiin ei ryhdytä, vaikka saatavan turvaaminen sinänsä sitä edellyttäisi.

Ensimmäinen yhteydenotto

Suuren saatavan perintä tulee aloittaa aiempaa jotenkin uhkaavammalla maksukehotuksella, jossa velallista kehotetaan maksamaan vaadittu velka. Trattaa on syytä välttää ensimmäisenä perintäkeinona, koska jos se ei velallisen maksukyvyttömyyden vuoksi tehoakaan ja tratta julkistetaan, voivat muiden velkojien reaktiot vaikuttaa omaan perintään heikentävällä tavalla.

Koska velallinen ei useinkaan pysty koko velkaa heti maksamaan, tulee velalliselta vaatia jo ensimmäisessä kehotuksessa kirjallista yritysjohdon allekirjoittamaa ilmoitusta siitä, paljonko se on oman kirjanpitonsa mukaan velkaa velkojalle. Tällainen ilmoitus on hyvä hankkia aika ajoin jo silloin, kun luottokauppaa vielä sulassa sovussa käydään, koska tilanteen huonontuessa tällaisten ilmoitusten saaminen voi käydä vaikeaksi. 

Ensimmäinen maksuohjelma

Koska yrityksen vakuudet ovat perintätilanteissa useimmiten lopussa, on ensimmäinen ja itse asiassa vaikein ratkaisu se, kuinka paljon ja missä määräajassa velallisen on maksettava, jotta velkoja ei ryhdy äärimmäisiin perintätoimiin. Jos velkojan asettama uhka on ollut uskottava, saadaan velallisen todellisesta maksuvalmiudesta johtoa siitä, kuinka paljon se pystyy lopulta katteettoman maksulupauksensa jälkeen maksamaan.

Jotkut velkojat kuten verottaja vaativat usein kaavamaisesti lyhyessä ajassa vähintään kolmanneksen lyhennystä, jota kannattaa yrittää, jos summa vaikuttaa yrityksen tulorahoitukseen nähden järkevältä. Velalliselle on tehtävä joka tapauksessa selväksi, että voimatoimilta välttyminen edellyttää vähintään muutaman tuhannen euron välitöntä maksamista, ja että kuukausia kestävän maksuajan saamiseksi velallisen on syytä yrittää järjestää mieluiten ulkopuoliselta saatava vakuus.

Luotto- ja toimituskielto

Luotto- ja toimituskielto velan maksun tai osamaksun ehtona on tehokas perintäkeino suurille tavarantoimittajille, koska jos tilivelkaa ei lyhennetä, velallisen tulorahoitus uhkaa pysähtyä tavaroiden loppuessa varastoista ja maksupostien pysähtyessä keskeneräisten töiden viivästysten vuoksi.

On kuitenkin muistettava, että koska tässä vaiheessa velallisyrityksellä on yleensä tiukka maksusuunnitelma myös verottajan kanssa, voi ehdoton luotto- ja toimituskielto johtaa yllättävän konkurssiin verottajan toimesta, vaikka tavarantoimittaja itse näkisi velallisella olevan selviytymisen mahdollisuuksia.

Uusi luotto vanhan perimiseksi

Luottoalalla ymmärretään hyvin liian tiukkojen luottokieltojen merkitys perinnän onnistumiselle, minkä vuoksi velallisyritykselle myönnetään suurien rästien maksua varten lisää tavaraluottoa ehdolla, että velallinen lyhentää jonkin verran vanhaa rästivelkaa. Tällaisissa tilanteissa tiettyjen kesken olevien urakoihin tulevien maksupostien panttaaminen johtaa usein hyvään perintätulokseen.

Onnistuminen edellyttää kuitenkin, että velallinen suoriutuu urakastaan häiriöttömästi siten, että sen oma asiakas ei kieltäydy maksusta velallisen laatu- tai viivästysvirheen vuoksi. Joskus tehdään myös siten, että toimituksen maksajaksi tulee kolmikantasopimuksin velallisyrityksen oma asiakas, jota menettelyä rasittaa sama riski kuin edellä kerrotussa panttauksessa.

Tällaisissa kolmikantasopimuksissa on varmistuttava siitä, että velallisyrityksen asiakas sitoutuu kuittausoikeudestaan luopuen maksamaan kaikki kyseiseen kohteeseen toimitetut tavarat, ja että tilattujen ja toimitettujen tavaroiden seuranta ja hyväksyntä maksajan taholta per toimitus pystytään jälkeenpäin asiakirjoin todistamaan.

Velkomiskanne

Ruuhkaisissa käräjäoikeuksissa velkojan on syytä ryhtyä oikeudellisiin velkomistoimiin heti, vaikka velallinen ryhtyisikin noudattamaan sovittua maksuohjelmaa. Tämä johtuu siitä, että riidattomankin haastehakemuksen kansliakäsittely kestää yleensä kuukausia, jona aikana velka on yleensä jo maksettu, jos velallinen on noudattanut sovittua maksuohjelmaa.

Jos velallinen ei ole noudattanut maksuohjelmaa taikka sitä on muiden velkojien toimista johtuen kiristettävä, on koko ajan taustalla käynyt velkomisprosessi ehtinyt siihen vaiheeseen, että velallisen yritysjohtoa voidaan taivuttaa suoritukseen juuri tulossa olevaan tuomioon viittaamalla.

Tämän vuoksi velalliselle ei tule luvata, ettei mitään perimistoimia panna vireille. Velalliset hyväksyvät kanteen vireillepanon, jos heille selitetään, ettei vireille pannusta kanteesta aiheudu haitallisia maksuhäiriöitä, ja että vireillepano ei tarkoita automaattista pakkoperintään siirtymistä.

Jos velasta on suuri määrä velkomismenettelyn loppuvaiheessa maksamatta, eikä velallisen lukuun ole vielä rekisteröity muita maksuhäiriöitä, on syytä maksuhäiriömerkinnän välttämiseksi harkita, voidaanko ja millaisilla ehdoilla kanne peruuttaa ja miettiä muita vaihtoehtoja.

Tässä maksuhäiriöiden väistelytyössä velkojan on syytä olla tarkka, koska jos maksuhäiriömerkintä pääsee syntymään yksipuolisen tuomion yllättävän antamisen vuoksi, eivät luottotietotoimistot yleensä poista siitä syntynyttä maksuhäiriömerkintää, vaikka asianosaiset olisivat sopineet lisäajan myöntämisestä, mutta velkoja ei ole ehtinyt peruuttaa kannetta ennen tuomion antamista. Hätätilanteissa maksuhäiriömerkintä voidaan välttää pyytämällä tuomioistuimelta parin viikon lisäaikaa sovintoneuvotteluja varten, jos tarvittavia tietoja kanteen peruuttamiselle ei ole ehditty hankkia.

Tratta

Tratta on varsin käyttökelpoinen perintäväline erityisesti niille velkojille, joiden saatava on pienehkö suhteessa velallisyrityksen muihin velkoihin. Tratan merkitys pienenee kuitenkin sen mukaan, millaisia julkisia maksuhäiriöitä velallisen lukuun on jo luottotiedoissa rekisteröity. Näin sen vuoksi, että oli asetettu tratta sitten pieni tai suuri, ei sen julkistaminen painosta yritysjohtoa suoritukseen, jos velallisyrityksen maine on suurten maksuhäiriöiden runtelemana muutenkin mennyttä.

Konkurssiuhkainen maksukehotus

Konkurssiuhkainen maksukehotus on velkojien ahkerassa käytössä, koska sillä saadaan luotua kevyesti perintään suhtautuvalle yritysjohdolle uhkakuva välittömästä konkurssivaarasta eikä menettely aiheuta velallisyritykselle maksuhäiriömerkintää.

Suurten yrityssaatavien perimisessä konkurssiuhkaisen maksukehotuksen käyttöajankohtaa perimisessä on kuitenkin harkittava tarkkaan. Näin sen vuoksi, että jos velkoja ei haekaan velallisyritystä konkurssiin maksukehotuksen noudattamatta jättämisen vuoksi, menettää velkoja tai sen käyttämä perijä helposti uskottavuutensa eikä saa velallisyritystä jatkossa taivutettua toivotun suuruisiin suorituksiin. Pahimmillaan epäonnistunut käyttö johtaa siihen, että velkoja joutuu odottamaan kuukausikaupalla yksipuolisen tuomion saamista, minkä jälkeen vapaaehtoinen perintä on usein velallisen konkurssikypsyyden vuoksi myöhäistä.

Uppiniskaisuus- ja maksuhaluttomuustapauksissa konkurssiuhkaisen maksukehotuksen käyttö on useimmiten ainoa vaihtoehto samoin kuin tilanteissa, joissa muut velkojat ovat jo siirtyneet äärimmäisiin perimiskeinoihin. Tällöin on varmistuttava siitä, että velallisyritys on edellä mainitulla tavalla jossakin vaiheessa myöntänyt velastaan ainakin jonkin suuruisen määrän oikeaksi. Näin sen vuoksi, että tuomioistuimet eivät aseta yritystä konkurssin pelkän laskun tai tiliotteen perusteella, eikä pelkkään laskuun perustuva maksukehotus riitä taivuttamaan tästä tietoista yritysjohtoa suoritukseen.

Takavarikko

Uhka väliaikaisen takavarikkopäätöksen täytäntöönpanosta on perintäkeino, joka taivuttaa uppiniskaisetkin yritysjohtajat suoritukseen tai ainakin antamaan jatkotoimia varten tarvittavat tiedot velallisyrityksen taloudellisesta asemasta. Se on sopiva keino sellaisiin tapauksiin, joissa perittävä saaminen on erittäin suuri, velallisyrityksen johto olettaa, ettei velkoja ryhdy konkurssin pelossa äärimmäisiin perimistoimiin, ja velallisyritys ohjaa suorituksensa muille velkojalle tai tuntemattomaan tarkoitukseen. 

Menettely tapahtuu siten, että velkoja hakee käräjäoikeudelta väliaikaisen takavarikkopäätöksen ja antaa päätöksen heti ulosottomiehelle täytäntöönpantavaksi. Asia on hoidettavissa ruuhkaisissakin tuomiokunnissa siten, että ulosottomies astuu velallisyrityksen tiloihin noin viikon kuluessa perintäpäätöksen tekemisestä. Tätä ennen ulosottomiehelle on kuitenkin annettava edellä mainittu vakuus ulosottomiehelle, joka useimmiten on pankkitakaus- tai talletusvakuus, jota varten taas tarvitaan toiminimen kirjoittamiseen oikeutetun henkilön läsnäoloa.

Takavarikon uhka on hyvä perintäkeino sen vuoksi, että jokainen yritysjohtaja ottaa sen varmuudella vakavasti, siitä ei aiheudu velallisyritykselle haitallisia maksuhäiriöitä ja se voidaan helposti peruuttaa, jos velallisyrityksen kanssa on niskoittelun jälkeen päädytty velkojaa tyydyttävään sopimukseen. Tällöin on muistettava sopia velallisyrityksen kanssa ulosottomiehelle annetun vakuuden palauttamisesta, koska muutoin ulosottomies pitää vakuuden hallussaan yhden vuoden peruuttamisesta. Tästä taas aiheutuu velkojalle provisiokuluja pankkitakauksen ylläpitämisen vuoksi taikka sen varoja sitoutuu aiheettomasti vakuutena olevaan talletukseen.

Ennen takavarikkomenettelyyn ryhtymistä on varmistuttava siitä, että vaadittu saatava on perusteeltaan oikea, koska velkoja voi joutua aiheutuneesta vahingosta korvausvastuuseen, jos velkojan saatava osoittautuu myöhemmässä oikeudenkäynnissä perusteettomaksi.

Konkurssihakemus

Todistettavasti riidattomaan saatavaan perustuva konkurssiuhkainen maksukehotus ja konkurssihakemuksen jättäminen ovat viimeisiä ns. vapaaehtoisen perinnän keinoja, joita käytettäessä on aina muistettava, että menettely voi todella myös johtaa konkurssiin.

Tämä johtuu viime kädessä siitä, että toisin kuin konkurssiuhkaisesta maksukehotuksesta, konkurssihakemuksesta syntyy velallisyritykselle heti sen toimintaa kuolettavasti uhkaava merkintä julkisiin luottotietoihin. Kyse on siis äärimmäisen agressiivisesta perintäkeinosta, jota monen mielestä ei pitäisi edes käyttää perintäkeinona puhumattakaan siitä, että konkurssihakemus jätettäisiin vääräksi tiedetyn saatavan perusteella kuten joskus on tapahtunut.

Oikean sisältöinen konkurssiuhkainen maksukehotus, väliaikainen takavarikko ja maltillinen maksuvaatimus ovat yhdistettynä konkurssihakemusta parempi perintäkeino, koska velallisyritykselle jää konkurssimerkkien puuttuessa paremmat mahdollisuudet jatkaa liiketoimintaansa.

Myös päärahoittajapankki voi olla kiinnostunut antamaan velallisyritykselle lisäluottoa tietyn velan maksua varten, jos ainoa vaihtoehto on työaikaiseksi vakuudeksi annettujen pankkitakausten realisoituminen muun velkojan vireille paneman konkurssihakemuksen johdosta.

Konkurssi

Konkurssiin asettaminen päättää käytännössä kaikkien velkojien perintätoimet siinäkin tapauksessa, että konkurssimenettely raukeaa puutteen vuoksi ja yritys periaatteessa palaa entisen yritysjohdon vapaaseen hallintaan. Muut lisätoimet kuin konkurssivalvonta ovat suurtenkaan saatavien perimisessä harvoin aiheellisia, koska pesänhoitajan tehtäviin kuuluu oma-aloitteisesti huolehtia siitä, että palautettavissa oleva ennen konkurssia luovutettu omaisuus palautetaan pesään velkojille jaettavaksi. 

Jos velkoja ei luota pesänhoitajan haluun tutkia tarpeeksi ponnekkaasti takaisinsaantimahdollisuuksia, voi se patistaa pesänhoitajaa täyttämään velvollisuutensa selvittämällä asia itse kirjanpitoon perehtymällä ja vaatimalla velkojainkokouksessa pesänhoitajaa nostamaan asianmukaiset kanteet.

Ulosotto

Suurten saatavien perimisessä yksipuolisen tuomion ulosmittaaminen tapahtuu usein niin konkurssikypsässä vaiheessa, että perintä ei onnistu velkojan toivomalla tavalla.

Jos tuomio kuitenkin jätetään ulosottomiehen perittäväksi, tulee velkojan yrittää myötävaikuttaa ulosottomiehen toimiin pyytämällä tietoja velallisyrityksen epäilyttävistä omaisuuden luovutuksista, jäljellä olevasta omaisuudesta, velallisyrityksen pankkiveloista ja erityisesti pankkivelkojen vakuutena olevasta omaisuudesta.

Pankkivelat ja vakuusomaisuus on hyvä selvittää erityisesti varattomuustilanteissa sen vuoksi, että maksamatta oleva pankkilaina voi kieliä luvattomasta tai takaisinsaannin alaisesta vakuusomaisuuden luovutuksesta, josta selvityksen vaatiminen voi johtaa myönteiseen yhteydenottoon viime kädessä luovutuksen saajan taholta.

Vakuudet

Vakuudet perinnässä on ylenmäärin suosittu puheenaihe verrattuna siihen kuinka vähän niitä on perintätilanteessa käytännössä vapaana. Kyseeseen tulevat mm. velallisyrityksen ja sille läheisten yritysten sekä niiden omistajien järjestämät pankkitakaukset, takaukset, yrityskiinnitykset, irtaimen omaisuuden erityispanttaukset, jälkipantit sekä maksupostien ja laskujen panttaukset.

Takaisinsaantilaki

Takaisinsaantilaki ei kiellä käyttämästä laillisia perintäkeinoja laillisten saatavien perinnässä. Näin ollen, vaikka vanhan saamisen periminen vaikuttaisi etukäteen arvioituna huomattavan määräiseltä, ei maksun periminen ole kiellettyä. Velkojan on vain varauduttava siihen, että rahat on palautettava takaisin konkurssipesälle, jos ne on esimerkiksi peritty kolmen konkurssihakemusta edeltävän kuukauden aikana.

Tämä takaisinsaantilain 10 §:ään perustuva palauttamisvelvollisuus asettaa rajat vanhojen rästien sellaiselle pakkoperimiselle, joka ei anna velallisyritykselle elinmahdollisuuksia perimisen jälkeen. Suurten saatavien perimisessä lainkohta tarkoittaa sitä, että perijän on pystyttävä analysoimaan velallisen maksukyky ja jäljellä oleva elinikä oikein, ja asettamaan tämän analyysin jälkeen vaatimukset siten, ettei velallisyritys ajaudu kriittisenä 3 kuukauden aikana konkurssiin.

© 2008 Jyrki Pekkala Asianajotoimisto Oy